Petteri Muukkonen

Taas se onnistui eli onnistuin yhdistämään juoksemisen ja työtehtävät. Maantieteilijän ura on välillä ihan mielenkiintoinen. Tällä kertaa juoksin kolme päivää pitkin poikin Rásttigáisá-tunturin rinteitä Pohjois-Norjassa Tenojoen laaksossa. Vuosi sitten yhdistin juoksemisen ja tutkimustyön Evolla juoksemalla kaksi päivää Päijät-Hämeen metsistä tutkimusaineistoa keräten ( katso vuoden takainen juttu ). Tällä kertaa Pohjois-Norjaan 1067 metriä korkealle Rásttigáisálle tarvittiin joku, joka pystyy ja ehtii kolmessa päivässä mittaamaan mahdollisimman monelta koealalta ympäri tunturia maaperän kosteuden. Ja ennen kaikkea ehtii siirtymään rivakasti koealalta toiselle. Mittaukset piti suorittaa muutamassa päivässä ettei muuttuva sää ehdi vaikuttaa maaperän kosteuteen ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä. Joka päivä kolmen päivän ajan olin kunakin 7-9 tuntia ylhäällä tunturissa, mistä tuli juoksua ja liikuntaa ehkä noin puolet ajasta. Toinen puoli ajasta kului mittausten tekemise...

Monet suuntaavat talvella Etelä-Suomesta Lappiin hakemaan suksien alle paksumpaa lumipatjaa. Näin tein Uutena vuotena myös minä, mutta pitkistä ja hienoista laduista huolimatta en voi olla juoksematta silloin tällöin. Toki -20  ° C - -27  ° C lukemissa huidellut pakkanen teki hiihtämisen välillä mahdottomaksi, ja juokseminen luonnistui paremmin. Tämä johtuu siitä, että tykkään hiihtää enemmän vapaata kuin perinteistä. Perinteistä voisikin kovassa pakkasessa sivakoida, mutta luistelusukset eivät luista mihinkään nihkeällä ja kuivalla pakkaslumella. Kovalla pakkasella juoksualustan pito on hyvä, mutta noin kylmässä täytyy jo laittaa pitkät kalsarit juoksutrikoitten alle, mikä tekee juoksusta vähän kankeampaa. Joskus olen käyttänyt hengityssuojainta kovilla pakkasilla, muta en tällä kertaa. -27 °C Ylläsjärvellä ja joku outo valoilmiö Hiihdin Ylläksen reissulla kuitenkin niin paljon, että etelään palattua kesti viikon ennen kuin juoksu alkoi taas kulkemaan totuttuun tapaan....

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Hienot juoksukohteet sen kuin paranevat. Maailman hienoimmista juoksukohteista puhuttaessa ei voida millään ilveellä sivuuttaa Tamperetta. No, jos tarkemmin miettii, niin ehkä Top 3:seen saattaa mahtua tusinan verran muitakin maailman upeimpia paikkoja Tampereen lisäksi. Talvi ei ehkä ole paras ajankohta tutustua Tampereen juoksumahdollisuuksiin, mutta on kuitenkin hyvä testata myös tämän teoriassa kylmimmän vuodenajan mahdollisuudet ja rajoitukset. Pyörätiet oli hyvin aurattu, mutta kaupungin jalkakäytävät olivat tukevassa ja liukkaassa jäässä. Opaskylteistä ei kaikissa paikoissa olisi ollut apua, mutta onneksi reitti oli minulle tuttu ja selvä. Jokajouluisen Star Wars -elokuvakäynnin jatkoksi päätin juosta Plevnan elävien kuvien teatterilta Tampereelta pois. Juoksuvaatteet olivat valmiiksi repussa mukana, lamppu ladattu ja maltoin olla syömättä kupuni täyteen popcornia. Minulla on hämärä muistikuva, että joskus aiemminkin olen joko juossut kahden tunnin matkan Tampereelle elokuv...

Missä aurinko asuu? No, tuolla Herttoniemessä. Marraskuinen pakkasaamu. Se tarkoittaa sitä, että lenkkarien kärjet tulee suunnata kohti Helsingin edustan rantaraitteja. Työpaikkaani lähimpää löytyy Vanhankaupunginlahti (virallisissa kartoissa Vanhankaupunginselkä) rantapolkuineen, ruovikoineen ja saarineen. Ehdoton lempipaikkani on Lammassaaren ja Kuusiluodon pitkospuut ja luontopolut Arabianrannan edustalla. Ennen töihin ja kampuksen sykkeeseen sukeltamista on hyvä käydä piipahtamassa hiljaisuuden ja rauhan keskellä. Kun Lammassaareen suuntaa juoksulenkille aikaisin aamulla ennen töihin menoa, siellä ei törmää kuin muutamaan aamunvirkkuun lintubongariin silloin tällöin. Pimeällä kun tulee, niin ei ole heitäkään. Usein maisemista saa nauttia ihan yksikseen. Tällä reissulla ehdin sopivasti lännen puoleiselle rannalle auringonnousua ihailemaan. Merikin oli sopivasti riitteessä. Sieltähän se aurinko nousi Herttoniemestä esille. Olenkin aina ihmetellyt missä aurinko viettää yönsä. ...

Vuotuinen Jämin suunnistusspektaakkeli oli täällä taas. Noin 700 suunnistajaa houkutellut Jämin nopeiden mäntykankaiden pitkän matkan suunnistus juostiin vähän eri spekseillä kuin aiemmin. Aiemmin viikolla Etelä-Suomeen sataneen lumen ansiosta Jämin korkea harju oli saanut noin 20 senttisen lumivaipan. Miesten kärjen osalta tämä tarkoitti noin 1-1½ minuuttia hitaampaa vauhtia per kilometri kuin aiemmin. Maaliin saapuikin väsyneitä jalkoja valittelevia, mutta onnellisia suunnistajia. Lumen raskaan rataajat. (sivun suunnistuskuvat: Ilkka Metsälä) Rutiinit hukassa Kun Jämillä on perinteisesti kannattanut suunnistaa suunnalla aivan luotisuoraan, kun näkyväisyys on hyvä ja maasto on nopeaa, niin nyt monet suunnistajat olivat hieman ulalla reitinvalintojen suhteen. Välillä oli arpapeliä oliko suora reitti nopein, jos tarjolla oli mahdollisesti uraa. Joskus taas fiksulta vaikuttava kierto metsäautotietä pitkin ohuemman lumihangen toivossa osoittautukin raskaaksi, kun ...

On jo vanha kulunut klisee, että maailmaa - sen ihmeitä ja piilotettuja salaisia paikkoja - näkee enemmän, kun suuntaa kulkunsa perinteisiltä turistien suosimilta reiteiltä ja paikolta sivuun. Maailmaa on ihasteltavana muuallakin kuin vain kaupungin keskustan kävelykadulla tai torin ympäristössä. Päätin alkaa kirjoittamaan blogissani silloin tällöin siitä, millaista maailmaa minä koen ja havainnoin juoksulenkeilläni. Töiden ja harrastusten takia tulee nähtyä ja liikuttua mitä erilaisimmissa paikoissa. Lähes aina olen tulostanut uudesta paikasta kartan, ja juoksulenkkarit ja otsalamppu ovat erottamaton osa kapsäkkini sisältöä. Lisäksi juostessa ehdin pidemmälle kuin normituristi. Turussa osataan itseironia Osa 1: Turku - mainettaan parempi No oikeasti Turkuhan on yksi minun lempikaupungeistani. Se sijaitsee meren rannalla, Aurajoen halkoman keskustan kupeessa kohoaa korkeat mäet (mm. Vartiovuori), yliopistokampus on tiiviisti Yliopistonmäen ympärillä eikä levällään ympäri ka...

Välillä myös metsätietä myöten Nyt se onnistui! Pystyin kerrankin yhdistämään tutkijan työni ja juoksuharrastuksen kahden päivän ajaksi. Tehtäväni oli käydä läpi 2 x 20 km tutkimuslinjat Evon retkeilyalueella. Tavoitteeni oli varmistaa ja tarkistaa maastossa metsien biomassakarttojemme laatua lehtipuiden osalta. Ensimmäinen ajatus oli, että tottakai minä teen sen pääasiassa juosten ja osin kävellen. Ensimmäisenä päivänä tarvoin ennalta huonompikulkuisen talousmetsän. Ne ketkä tietävät millaista päijäthämäläinen metsä voi pahimmillaan olla, tietävät mistä puhun. Toiselle päivälle jäi hienommat aarniometsät ja vähän lyhyempi juoksulenkki. Ekana iltana ruoka maistui nuotion äärellä, kun takana oli 6 tunnin treeni. Uni tuli teltassa nopeasti. Hyvät yöunet teltassa Onko täälläkin käynyt keravalaisia nuoria? Vaiko sittenkin vuosisadan ottelu Castor fiber vs. Populus tremula? Matkalla Mordoriin (44 km kohdalla)

Örön pohjoiskärki. Pidemmäs ei polku vie. Eletään syksyn alkua 2017. Elo- ja syyskuun taitteessa vaihdoin tutut Keravan ja Helsingin lenkkipolut vähäksi aikaa upeampiin maisemiin. Koululaisten leirikoulun ansiosta pääsin kauas Saaristomerelle Örön saarelle muutamaksi päiväksi. Jo venematkalla Öröhön maisemat iskostuivat kuivan maan keravalaisen verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. Keravalla hienointa vastaavaa on ehkä Keravanjoen samea savinen rantakaislikko, vaikka Keravanjoki onkin maailman kuulu yläjuoksun villeine erämaineen ja hulppeine vesiputouksineen ja alajuoksun laajoine suistoalueineen. No, kaikki kaikessa, Örön vanha sotilassaari sopi juoksun  harrastamiseen tosi hyvin, vaikka aika usein mieli tekikin vain jäädä ihailemaan maisemia. Saariston nummet sopivat hyvin juoksuun Koska kyseessä on vanha sotilastukikohta ja linnoitustyöt on aloitettu jo yli sata vuotta sitten venäläisten toimesta, Öröstö löytyy kaksi pitkää vanhaa mukulakivistä marssitietä. Toisen nim...

Jaaha, yllätysseuranvaihto tähän väliin. Kukapa olisi uskonut. Otin itse yhteyttä asuinseutuni seuraan OK Trianiin, ja päätin vaihtaa suunnistusseuraa. Vuosien kaukosuhteiden jälkeen totesin tarvitsevani jotain uutta harjoitteluuni. Halusin vaihtaa seuraan, joka toimii lähellä. Seuranvaihdosta uutisoi myös Kestävyysurheilu.fi ( http://www.kestavyysurheilu.fi/ ). Nyt on hyvä hetki aloittaa uusi harjoituskausi kohti ensi kesää ja uusia koitoksia. Pikkaisen jalkapöytä oireilee juostessa, mutta mitään ei ole varmaan murtunut, koska pystyn juoksemaan. Ylämäkijuoksussa jalkapöytä kipuilee vähiten, mikä on hyvä uutinen. Tavoitteeni on lisätä mäkisiä juoksureittejä harjoitteluuni. Tein näin myös vuosina 2010-2011, ja juoksutulokset olivat ihan kivoja. Ylämäestä saa parasta lajinomaista kestovoimaa.

Itseni ja edustamieni tahojen puolesta haluan onnitella 40-vuotissyntymäpäivien johdosta tänään 13.10. 2016 - Temppeliritarian vangitsemisen ja kidutuksen vuosipäivänä. Monesti ovat syntymäpäiväsi osuneet perjanteille 13. päivä, mutta nyt saat juhlia onnelisten tähtien alla jo torstain puolella. Perjantai 13. päivähän tunnetaan epäonnen päivänä juuri aiemmin mainitsemani Temppeliritarien järjestön lopettamisen takia. Olet juhlistanut syntymäpäiviäsi useana syksynä pitkällä juoksulenkillä tai suunnistuksella. Joskus olette juosseet seurakavereiden kanssa uuden kilometripaalun sivuuttamisen kunniaksi esimerkiksi Kuhankuonosta Turkuun ulkoilureittejä pitkin, tai Muurlasta Lohjalle tulevan moottoritien linjausta pitkin. Välillä olette suunnistaneet Keravan ympäri kunnanrajoja pitkin. Tänä vuonna juhlistat 40 vuotistasi taivaltasi elon tiellä suunnistuksen SM-erikoispitkillä Ylöjärven Pinsiössä. Odotettavissa on, että reissusta tulee pitkä, koska syysflunssan jälkeen kiusallinen köhä on...

Liian suuri vuori kivuttavaksi - elämä ylipäätään siis. Tämä kausi on ollut yhtä konttaamista. Usein on ollut tunne, että olen ollut vain muiden jaloissa tien tukkona. Tänään SM-viestissä olin sitä kirjaimellisesti. Aloitusosuuden lähtösuora oli suora ja leveä, ja tilaa piti olla. Näin ainakin ihastelimme ennen starttia. Mutta valitettavasti jonkun jalat osuivat minun jalkoihini, ja heitin valkoisen vyön ukemit sepelipinnalle. Ensimmäinen takanani tullut ehti hypätä ylitse, mutta saman kylän poika Eero Saleva ei enää ehtinyt reagoida maahan langenneeseen nelikymppiseen mieheen. Eerolle kävi vähän pahemmin, ja olkapää taisi mennä sijoiltaan. Minä puolestaan selvisin pienellä paikkauksella kisan jälkeen ensiavun kokeneiden tyttöjen hoidossa. Eerolle pikaista paranemista. Kaikki miehet vielä pystyssä (Kuva Rasti-Kurikka) Miestä lakoaa kuin lakeudella viljaa (Kuva Rasti-Kurikka) Tämä konttaaminen kuvastaa hyvin niitä tuntoja, joita tänä kesänä on suunnistuskinkereissä minu...

En ollut ikinä ennen käynyt lapsille ja nuorille suunnatulla suunnistuksen Leimaus-leirillä. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, koska Topias on jo varttunut siihen ikään, että hän halusi osallistua Savonlinnan Leimaus-leirille. Minun onnekseni huoltajat ja ohjaajat saavat myös suunnistaa leirin harjoituksia. Harjoitukset olivat ihan mukavia ja savolainen maasto raskasta. Topias Leimaus-leirin leiriviestissä Nuorten leiriläisten suunnatessa viimeisenä iltana leiridiskoon minä kiristin addujen nauhat kireälle ja lähdin nautiskelemaan päivän kolmannen treenin eli iltalenkin pariin. Juoksin iltalenkiksi Tanhuvaaran opiston 13 km latupohjan ympäri. Reitti oli mukavan kumpuilevaa, mutkitteli savo-karjalaisen metsän siimeksessä, ja ilma oli sateen raikastamaa. Tämä oli kesäloman paras iltalenkki tähän mennessä. Minna Kaupin patsaalla Vääksyssä Leimaus-leiriltä ajoimme lähes suoraan Tampereelle Grano-gamesiin. Matkalla otimme Roosan kyytiin omalta kalastuslomaltaan, ja p...

The Keravanjoki River Keravalaisen vanhan sanonnan mukaan on keskimääräistä mukavampaa voittaa kuin hävitä. Kerrankin minäkin voitin jotain. Voitin nimittäin huivin Juoksija-lehden lukijakilpailusta. Jee! Pääpalkintona oli auto, eli minä pääsin sitä jo aika lähelle. Tänä vuonna voitin huivin, ensi vuonna kenties bluetoothkuulokkeet. Viisivuotissuunnitelmana on nousta valmennuskirjan voittajien pieneen, mutta arvokkaaseen joukkoon. Ennen eläkkeelle jäämistäni aion voittaa lukijakilpailun auton. Tätä tavoitetta varten minun täytyy juosta paljon. Juoksija-lehden vt. päätoimittajakin juoksi minua vastaan muutama viikko sitten.

Päivänä kauniina, helteisenä heinäkuun keskiviikkona, puhalsin pölyt pois MAOL:n taulukkokirjan päältä ja avasin lukioaikaisen kirjani derivoinnin ja kaarrematematiikan välistä kohdasta "Hellematematiikka". Minulla oli harjoitusohjelmassa pitkä lenkki päivän kuumimpaan ajankohtaan eli kellonlyömien 15 ja 18 välillä. Piskuinen Elohopea kurkotteli ylös kohti pilvetöntä ja sinistä kuumuutta hohkavaa taivasta. Mitta-asteikko Elohopean ylös kurotettujen sormenpäiden tasalla näytti lukemaa +29 C. Petteri ja lajisääntöjen uudet liberaalit pukukoodit

Kuopio-Jukolasta lähdin suoraan S6:n nuorten kanssa Kolille viikon suunnistusleirille. Mukaamme lyöttäytyi myös Team USA. USA:n nuorten maajoukkue viettää pitkää Euroopan kiertuetta ennen Bulgarian MM-kisoja. Tällä hetkellä he taitavat samoilla Norjan tuntureilla.  Iloisia S6:n leiriläisiä "Suunnistus on kivaa!" (Kuva Team USA)

Kevät on jo pitkällä - niin minäkin. Kevätaika on ollut aikamoista ääripäiden välillä poukkoilua. Välillä juoksu kulkee kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen viikinkisotia. Sitten taas pelin painopiste heilahtaa toiseen päätyyn. Tämä kevät on ollut rikkonaisin pitkään aikaan. Ensin juoksin kaktusta päin ja olin juoksutauolla polvi turvoksissa kaksi viikkoa. Sitten heti perään jyrkänteeltä hyppäämisen alastulossa loukkasin selkäni ja siinä meni kolme viikkoa sivu suun. Pääsiäisenä alkoi siitepölyallergian ensimmäiset oireet ja olin tosi väsynyt. Samaan yskäiseen hengenvetoon sairastin jonkun enteroviruksen ja kärsin monta päivää pahoinvoinnista.   Veteraanien SM-maastoissa (kuva Terhi Halonen)

"Loukkaantuminen siihen selkään", sanoisi Antti Harju. Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet selkää kuntouttaessa ja juoksemaan olen päässyt vasta 6-7 päivää. Juoksu-sanan voisi laittaa lainausmerkkeihin ja jonkun ihqun hymiön siihen perään. Loukkasin selkäni helmi-maaliskuun vaihteessa Portugalissa, kun hypätessäni jyrkänteeltä alastulo tuli ilmeisesti huonossa asennossa. Viimeisen Portugalin kisan jouduinkin vain hölkkäämään. Vasta Suomeen palattuani selkä meni niin huonnoon kuntoon, että juoksutaukoa tuli se 3 viikkoa. Pitihän sitä tehdä työtä käskettyä  

Pitkästä pitkästä aikaa suuntasin ihan oikealle etelänleirille. Olisinkohan ollut välimerellisessä ilmastossa leirillä viimeksi kevättalvella 1999? Olimme päättäneet viettää koko perheen hiihtoloman Espanjassa ja Portugalissa. Minun oli tarkoitus suunnistaa paljon ja saada neljä kovaa kisastarttia. Ehdin juosta vain yhden sprinttikisan Espanjan Punta Umbriassa. Portugalin puolen kilpailut jäivät minulta väliin, koska puolivälissä viikkoa juoksin metsässä päin kaktusta. Kaksi-kolme tuntia törmäyksen jälkeen oikea polvi turposi, minkä jälkeen jouduin kävelemään jalka suorana viisi pitkää ja tylsää päivää. Nyt kaktukseen törmäyksestä on kulunut kuusi päivää ja olen takaisin Suomessa. Pystyin aamulla "juoksemaan" töihin maratoonarin matalaa askellusta. Ei ollut helppoa. Polvi ei taivu vieläkään koukkuun. Ilmeisesti yksi tai useampi kaktuksen piikki on pistänyt syvälle osuen niveleen. Ei pitäisi käydä etelänleirillä, vaan pysyä tiukasti kotona neljän seinän sisällä.   ...

 Aktiacupin jälkeen käytiin Raxissa Eipä ole ollut paljoa kirjoiteltavaa. Kilpailuista on ollut varsin vähän raportoitavaa, sillä olen käynyt vain kerran kuukaudessa Aktiacupissa juoksemassa. Seuraava kerta on vuorossa ylihuomenna lauantaina. En ole voinut kirjoittaa myöskään urheilu-uran päättymisestä, koska sitä en ole ymmärtänyt tehdä vieläkään. En voi myöskään kirjoittaa jonkun Hollon kohua herättäneestä kolumnista, koska en tiedä kuka hän on ja mitä hän on kirjoittanut. Varmaan jotain tosi tärkeää. Toisaalta voisin kirjoittaa harjoittelussa tapahtuneista muutoksista, mutta muutokset ovat niin pieniä ja minulla ei ole vielä sekuntikellolla mitattua evidenssiä niiden toimivuudesta ettei niille kannata omaa otsikkoaan antaa. Olen pyrkinyt lepäämään enemmän ja harjoittelemaan vähän kevyemmin, mutta toisaalta olen lisännyt voimaharjoittelua. Kehitys on ollut lupaavaa. Lapin reissulla jouduin hiihtämään pari kertaa kun tiet olivat niin jäässä ettei juoksemaan päässyt.