Siirry pääsisältöön

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: osa 2, Vanhankaupunginlahti, Helsinki

Missä aurinko asuu? No, tuolla Herttoniemessä.
Marraskuinen pakkasaamu. Se tarkoittaa sitä, että lenkkarien kärjet tulee suunnata kohti Helsingin edustan rantaraitteja. Työpaikkaani lähimpää löytyy Vanhankaupunginlahti (virallisissa kartoissa Vanhankaupunginselkä) rantapolkuineen, ruovikoineen ja saarineen. Ehdoton lempipaikkani on Lammassaaren ja Kuusiluodon pitkospuut ja luontopolut Arabianrannan edustalla. Ennen töihin ja kampuksen sykkeeseen sukeltamista on hyvä käydä piipahtamassa hiljaisuuden ja rauhan keskellä. Kun Lammassaareen suuntaa juoksulenkille aikaisin aamulla ennen töihin menoa, siellä ei törmää kuin muutamaan aamunvirkkuun lintubongariin silloin tällöin. Pimeällä kun tulee, niin ei ole heitäkään. Usein maisemista saa nauttia ihan yksikseen. Tällä reissulla ehdin sopivasti lännen puoleiselle rannalle auringonnousua ihailemaan. Merikin oli sopivasti riitteessä. Sieltähän se aurinko nousi Herttoniemestä esille. Olenkin aina ihmetellyt missä aurinko viettää yönsä. Itiksessä tietenkin muiden hulttioiden kanssa. Senhän takia Itiksen vanhassa logossa möllöttää se aurinko.


Note: Park your wheelbarrow here, please.
Juoksureittinä Vanhankaupunginahden kiertäminen on pääosin hauska, ja hiekkareittejä ja polkuja riittää, mutta Sörnäisten ja Kulosaaren kohdalla on vähän liian urbaania. Kulosaaren kohdalla täytyy juosta jonkin matkaa metroradan vierustaa pyörätiellä. Vastapainona 3/4 kierroksesta on pehmeää juoksualustaa. Herttoniemestä saa reitille kunnon mäkiä, mutta muuten kierros on melko tasainen. Mutkittelusta riippuen kierrokselle saa mittaa noin 12-15 kilometriä eli ihan normilenkin verran.

Astu vieraaseen maailmaan Arboretumissa (mutta älä pyöräile)

Viikin kohdalla juoksumaisemiin saa hieman maailmanmatkaajan eksotiikkaa, sillä pienelle alueelle Viikin Arboretumiin on istutettu erilaisia eksoottiisia puulajeja Helsingin yliopiston opetustarkoituksiin. Sen lyhyen hetken, kun alueen läpi pyyhältää, maisemat vaihtuvat maailmalta tutuista metsätyypeistä toiseen.
Kiinteä faasi vs nestemäinen faasi

Kierroksen lopussa oli vielä tarjolla syyssateiden takia raivoava Vanhankaupunginkoski. Ihan pari viikon takaisten hurjimpien vesimäärien mitoissa koski ei enää ollut, mutta vettä oli kuitenkin ihan riittävästi tällaisen pienen paikkakunnan kasvatin ihmeteltäväksi, kun olen tottunut Keravanjoen hiljaiseen vuokseen. Kyllä täällä Helsingissä kaikki on isompaa ja hienompaa.

Tässä on ihmisen hyvä juosta, #UudetPitkospuut
Wildlife observations:
1 x samojedi
11 x valkoposkihanhi
1 x orava
3 x lintubongari ja valokuvaaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.