Petteri Muukkonen

Juoksutauko on aiheuttanut jo pahoja vieroitusoireita. Pyörälenkeillä katselen koko ajan polkuja sillä silmällä. Mittailen katseellani mihin asettaisin askeleeni, jos olisin nyt juoksemassa. Minkä juurten välistä ponnistaisin ja miten väistäisin oikealla olevaa koivun vesaa. Lisäksi öiset unet ovat täynnä juoksua ja juoksua ja juoksua... Viime yönä juoksin unessani yksin harjoituksissa 3000 metrin esteet aikaan 8:22 ja osia. Aiemmin olin juossut unessani 800 metrin kilpailun rennosti aikaan 1:41 ja voitin selvästi Niclas Sandelssin, jolla oli vähän tahmeampi päivä. Monet sanovat etteivät pääse noihin aikoihin edes unissaan, mutta minullepa se on unissani helppoa kuin heinänteko. En tosin tiedä miten heinää tehdään. Eräs radioon soittanut maaseudun kanta-asukas moitti tuimaan sävyyn: "Miksi te kaupunkilaiset aina viljelette tuota sanontaa vaikkette edes tiedä mitään heinänteosta. Ei se ole niin helppoa kuin te luulette!"

Juoksutauko ja korvaava harjoittelu ajattivat minut uusien lajikokeiluiden jännittävään maailmaan. Päätin käydä kokeilemassa suunnistuksen lajiperheen teini-ikäistä eli pyöräsuunnistusta. Kuten miehet yleensäkin suunnistuksen kohdalla, niin myös minäkin pääsin toteamaan, että tätä on tullut kokeiltua viimeksi armeija-aikanani. Muistaakseni tuo tapahtui joskus Pähkinäsaaren rauhan ja Täyssinän rauhan välillä.

Tarkkasilmäisimmät ovat varmaan huomanneetkin, että harjoituspäiväkirjani sivut ovat täyttyneet juoksukilometrien sijaan pyöräilyllä. Loppukesästä kantaluussa ollut liikakasvu saavutti jonkinmoisen kriittisen pisteen ja seuraavaksi olisi varmaan ajankohtaista kivuta leikkauspöydälle taltattavaksi. Vaiva on sama, joka leikattiin toisesta jalasta neljä vuotta sitten. Tiesin, että tämä ongelma tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta lopullinen sysäys kivuliaaksi vaivaksi yllätti nopeudellaan. Aivan kuten neljä vuotta sitten. Tänään kävin pyöräillen magneettikuvauksessa - oikein pääkaupungissa asti. Taas oli todella vaikea pysyä hereillä sen puolen tunnin ajan mitä piti paikallaan maata. Toivottavasti en nähnyt mganeettikuvauksen aikana mitään liian jännittävää unta. Eli kilpailut on tältä rospuuttokaudelta ohi. Kuluneesta kaudesta 2012 muodostui sopivasti monenmoisten vaivojen kaatopaikka. Parempi näin, että vastoinkäymiset kertyvät samalle kaudelle. Toivottavasti ensi kausi sujuu...