Petteri Muukkonen

Taas se onnistui eli onnistuin yhdistämään juoksemisen ja työtehtävät. Maantieteilijän ura on välillä ihan mielenkiintoinen. Tällä kertaa juoksin kolme päivää pitkin poikin Rásttigáisá-tunturin rinteitä Pohjois-Norjassa Tenojoen laaksossa. Vuosi sitten yhdistin juoksemisen ja tutkimustyön Evolla juoksemalla kaksi päivää Päijät-Hämeen metsistä tutkimusaineistoa keräten ( katso vuoden takainen juttu ). Tällä kertaa Pohjois-Norjaan 1067 metriä korkealle Rásttigáisálle tarvittiin joku, joka pystyy ja ehtii kolmessa päivässä mittaamaan mahdollisimman monelta koealalta ympäri tunturia maaperän kosteuden. Ja ennen kaikkea ehtii siirtymään rivakasti koealalta toiselle. Mittaukset piti suorittaa muutamassa päivässä ettei muuttuva sää ehdi vaikuttaa maaperän kosteuteen ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä. Joka päivä kolmen päivän ajan olin kunakin 7-9 tuntia ylhäällä tunturissa, mistä tuli juoksua ja liikuntaa ehkä noin puolet ajasta. Toinen puoli ajasta kului mittausten tekemise...

Monet suuntaavat talvella Etelä-Suomesta Lappiin hakemaan suksien alle paksumpaa lumipatjaa. Näin tein Uutena vuotena myös minä, mutta pitkistä ja hienoista laduista huolimatta en voi olla juoksematta silloin tällöin. Toki -20  ° C - -27  ° C lukemissa huidellut pakkanen teki hiihtämisen välillä mahdottomaksi, ja juokseminen luonnistui paremmin. Tämä johtuu siitä, että tykkään hiihtää enemmän vapaata kuin perinteistä. Perinteistä voisikin kovassa pakkasessa sivakoida, mutta luistelusukset eivät luista mihinkään nihkeällä ja kuivalla pakkaslumella. Kovalla pakkasella juoksualustan pito on hyvä, mutta noin kylmässä täytyy jo laittaa pitkät kalsarit juoksutrikoitten alle, mikä tekee juoksusta vähän kankeampaa. Joskus olen käyttänyt hengityssuojainta kovilla pakkasilla, muta en tällä kertaa. -27 °C Ylläsjärvellä ja joku outo valoilmiö Hiihdin Ylläksen reissulla kuitenkin niin paljon, että etelään palattua kesti viikon ennen kuin juoksu alkoi taas kulkemaan totuttuun tapaan....

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Hienot juoksukohteet sen kuin paranevat. Maailman hienoimmista juoksukohteista puhuttaessa ei voida millään ilveellä sivuuttaa Tamperetta. No, jos tarkemmin miettii, niin ehkä Top 3:seen saattaa mahtua tusinan verran muitakin maailman upeimpia paikkoja Tampereen lisäksi. Talvi ei ehkä ole paras ajankohta tutustua Tampereen juoksumahdollisuuksiin, mutta on kuitenkin hyvä testata myös tämän teoriassa kylmimmän vuodenajan mahdollisuudet ja rajoitukset. Pyörätiet oli hyvin aurattu, mutta kaupungin jalkakäytävät olivat tukevassa ja liukkaassa jäässä. Opaskylteistä ei kaikissa paikoissa olisi ollut apua, mutta onneksi reitti oli minulle tuttu ja selvä. Jokajouluisen Star Wars -elokuvakäynnin jatkoksi päätin juosta Plevnan elävien kuvien teatterilta Tampereelta pois. Juoksuvaatteet olivat valmiiksi repussa mukana, lamppu ladattu ja maltoin olla syömättä kupuni täyteen popcornia. Minulla on hämärä muistikuva, että joskus aiemminkin olen joko juossut kahden tunnin matkan Tampereelle elokuv...