Liian suuri vuori kivuttavaksi - elämä ylipäätään siis. Tämä kausi on ollut yhtä konttaamista. Usein on ollut tunne, että olen ollut vain muiden jaloissa tien tukkona. Tänään SM-viestissä olin sitä kirjaimellisesti. Aloitusosuuden lähtösuora oli suora ja leveä, ja tilaa piti olla. Näin ainakin ihastelimme ennen starttia. Mutta valitettavasti jonkun jalat osuivat minun jalkoihini, ja heitin valkoisen vyön ukemit sepelipinnalle. Ensimmäinen takanani tullut ehti hypätä ylitse, mutta saman kylän poika Eero Saleva ei enää ehtinyt reagoida maahan langenneeseen nelikymppiseen mieheen. Eerolle kävi vähän pahemmin, ja olkapää taisi mennä sijoiltaan. Minä puolestaan selvisin pienellä paikkauksella kisan jälkeen ensiavun kokeneiden tyttöjen hoidossa. Eerolle pikaista paranemista. Kaikki miehet vielä pystyssä (Kuva Rasti-Kurikka) Miestä lakoaa kuin lakeudella viljaa (Kuva Rasti-Kurikka) Tämä konttaaminen kuvastaa hyvin niitä tuntoja, joita tänä kesänä on suunnistuskinkereissä minu...