Siirry pääsisältöön

Loukkaantuminen siihen selkään

"Loukkaantuminen siihen selkään", sanoisi Antti Harju. Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet selkää kuntouttaessa ja juoksemaan olen päässyt vasta 6-7 päivää. Juoksu-sanan voisi laittaa lainausmerkkeihin ja jonkun ihqun hymiön siihen perään. Loukkasin selkäni helmi-maaliskuun vaihteessa Portugalissa, kun hypätessäni jyrkänteeltä alastulo tuli ilmeisesti huonossa asennossa. Viimeisen Portugalin kisan jouduinkin vain hölkkäämään. Vasta Suomeen palattuani selkä meni niin huonnoon kuntoon, että juoksutaukoa tuli se 3 viikkoa.

Pitihän sitä tehdä työtä käskettyä
 
Toipumiseen tuli takapakkia viikon verran lisää, kun erehdyin menemään vesijuoksemaan. Ilmeisesti kylmä vesi veti alaselän lihakset uudestaan kireiksi. Muistakaa siis, että vesijuoksu ei välttämättä sovi kaikkien vaivojen ja loukkaantumisten korvaavaksi harjoitukseksi. Lämpögeeliä on tullut käytettyä aika paljon, että selän lihakset on saanut edes vähän rentoutumaan. Myös pyörällä on tullut ajettua, mutta olen pyrkinyt pitämään pyörälenkit alle tunnin mittaisina, koska pidemmät pyöräilyt puolestaan jumittaa lihaksia lisää.

Kun selkä vihdoin antoi myöten juoksemisen, jouduin aloittamaan juoksemalla lumihangessa ja suolla, jotta askeleissa ei tulisi kovia tärähdyksiä. Tällä hetkellä pystyn juoksemaan jo asfaltillakin. Maanantaina yllätin itseni, kun pystyin yöharjoituksessa juoksemaan vähän reippaamin kuin vain hölkkävauhtia. Olin todella yllättynyt ja iloinen kehityksestä. Harmi vaain pummasin yhtä tiheikössä lymynnyttä kiveä useamman minuutin.

Tänään aamulla töihin juostessani kokeilin ottaa lyhyitä spurtteja. Tunne oli aluksi todella paha ja vauhti heikko, mutta spurtti spurtilta osasin rentouttaa alaselkää enemmän ja muistin syövereistä rupesi palautumaan mieleen oikea juoksu. Matkaa kisakuntoon on kuitenkin vielä, mutta kehitys viimeisen 6-7 päivän aikana on ollut ilahduttavan nopeaa.
 
Minulle tuli siis Espanjan ja Portugalin tuliaisina viisi viikkoa juoksutaukoa. Joillekin tarttuu ulkomailta ihan eri tuliaiset mukaan, mutta minulla oli 2 viikkoa polvi turvoksissa kaktukseen törmäämisestä ja 3 viikkoa selkä jumissa jyrkänteeltä hyppämisestä. Matkailun sanotaan avartavan, mutta parempi olisi pysyä kotona neljän seinän sisällä turvassa. Metsä voi olla vaarallinen paikka kokemattomalle.
 
Lasten suusta kuultua
 
Roosa (6 v): "Isi, sinä et osaa harjata hiuksia. Äiti on paljon parempi".
Petteri (37 v): "Mutta olenhan minä kuitenkin perheen toiseksi paras".
Roosa: "Et ole. Minäkin olen parempi".
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.