Petteri Muukkonen

Männä viikonloppuna 17.-18.3. kävin alittamassa riman veteraanien SM-halleissa. Kolme matkaa ja mitaleita täysi värisuora, mutta ajat olivat hieman alakanttiin. (Kuva Mogulin blogi/Terhi Halonen) M35 800 m: 1) Jani Henriksson PakilVi 2.02,18, 2) Mikko Saarinen TP 2.09,24, 3) Petteri Muukkonen SjuIF 2.11,32. M35 1500 m: 1) Petteri Muukkonen SjuIF 4.22,54, 2) Janne Partanen HaukivKi 4.43,45. M35 3000 m: 1) Teppo Syrjälä TeivoSt 8.50,08, 2) Petteri Muukkonen SjuIF 9.00,71, 3) Jarno Maimonen KuntoPi 9.42,12.

Harjoittelun pitäisi kuulemma olla nousujohteista. Niin Esson baarissa sanottiin. Sitä ei osattu kuitenkaan kertoa, että koskeeko tämä myös yli 35-vuotiaita, joilla on maileja mittarissa jo kahdenkymmenen vuoden ajalta. (Kuva: Hevoskuuri)

Seurakaveri edustamaan Suomea Euroveisuissa Hyvä Sjundeå IF! SIF:n uusin aluevaltaus on lähettää edustaja kilvoittelemaan Euroopan parhaan lauluesityksen tittelistä. Suomea edustaa Sjundeå IF:n käsipalloilija Pernilla Karlsson laulullaan Där jag blundar.

Nykyään on trendikästä harjoitella systeemillä 3+1 eli kolme päivää reippaampaa liikuntaa, mitä seuraa yksi kevyempi päivä. Monet urheilijat ovat tulleet nettikirjoitteluissaan viime aikoina kaapista ulos ja laulaneet koko kestävyysurheilevalle maailmalle tätä ilosanomaa.

Eri paikkakuntien testijuoksuihin tutustuminen sai tällä kertaa jatkoa Turun suunnalla. Monen vuoden tauon jälkeen kävin juoksemassa Varsinais-Suomen yleisurheilun testijuoksussa Turun ohikulkutien varressa. Testijuoksuihin erikoistunut testiryhmä teki tällä kertaa todellisen yllätystestin Turun testijuoksuun. Auton kyydissä matkustanut polttarisankarikin totesi parkkipaikalle kaartaessamme yllättyneenä, että "Hitto, testijuoksu".

Katselin, tai oikeammin olen katsonut jo monta kuukautta sitten, tulevan kauden kilpailukalenteria. Kun kausi pyörähtää käyntiin huhtikuussa, se on yhtä hurlumheitä lokakuuhun asti. Kun almanakan sivuille rustaa niin sanotut tärkeimmät kilpailut eli katsastukset, SM-kisat ja kansainväliset arvokisat, niin montaa tyhjää viikonloppua ei jäljelle jää.

Aktiacupiin valmistautumisen tärkeimpiä rituaaleja on aina suuri kenkäshow. Pakkaan kisakassiin yleensä vähintään kolmet erilaiset kengät, koska ikinä ei tiedä etukäteen millainen ajokeli Hakunilan maalaisteillä on. Kotona katselin luottavaisena, että kaikilta autoteiltä Keravalla löytyy sulaa asfalttia edes kapea raitu. Tästä luottavaisena pakkasin kassiin vain maratonkengät ja kahdet maastojuoksukengät. Tällä kertaa uskalsin jättää suunnistusnastarit kotiin. Viimeisestä mutkasta kohti parkkipaikkaa kaartaessani rupesi jo vähän harmittamaan. Sotungintie kun oli seudun ainoa tienpätkä, joka oli lähes kokonaan liippalumen peitossa. Verryttelyssä onneksi huomasin, että sieltä täältä löytyi pitävää kohtaa nastattomalle maastojuoksukengälle. Jos kisan aikana vain varoisi yllättäviä sivuliikkeittä, niin pystyssä pitäisi pysyä eikä askeleenkaan pitäisi hirveästi lipsua.