Siirry pääsisältöön

Winter Trail Run Cup 12.3.2016

Talvisen polkujuoksun loppusuora ja t-paitakeli (Kuva: Pauliina Kaas)
Talvesta ja lumisista poluista nauttiminen jakuu pitkälle maaliskuuhun. Tänään kävin juoksemassa kovan harjoituksen Keravan talvisen polkujuoksucupin kolmannessa osakilpailussa (Link: Winter Trail Run Cup) Keravan Kisa-Veikkojen majalta. Reitti suuntautui Keravan avotuntureille ja erämaille Tuomalansuon ja Saksankallion maastoihin. Polut olivat samoja mitä olen jo useamman viikon ajan nautiskellen juossut, kun olen ehtinyt lenkille Roosan treenien ajan. Läskipyöräkuskit ovat ajaneet ja tampanneet alueen polut hyvään kuntoon. Näillä poluilla on ollut todella nautinnollista juosta. Melkein parasta mitä talvella voi lumisessa metässä tehdä. Saa nähdä onko cupin viimeisessä osakilpailussa 2.4.2016 Keupirtillä vielä lunta, vai juostaanko sulalla maalla. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja löytyy linkistä Winter Trail Run Cup.

Kilpailuni sujui tasaisesti. Juoksin kaksi viiden kilometrin kierrosta melkein samoille sekunneille. Tämä tosin kertoo myös siitä, että tässä iässä ei enää pysty aloittamaan liian kovaa. Mukava juosta kapealla ja mutkaisella lumipolulla. Tämä on tähän lumitilanteeseen ja tähän vuodenaikaan suunnistajalle lajinomaisin tapa tehdä kova harjoitus.

Ja matkaan on päästy (Kuva: Pauliina Kaas)

Alkumatka kävelytietä ennen metsään painamista (Kuva: Kari Huttunen)

Ihanuus on ohi ajassa 39:53. Matka suunnilleen kymppi tai jotain sinnepäin (Kuva: Kari Huttunen)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.