Siirry pääsisältöön

Winter Trail Run Cup 12.3.2016

Talvisen polkujuoksun loppusuora ja t-paitakeli (Kuva: Pauliina Kaas)
Talvesta ja lumisista poluista nauttiminen jakuu pitkälle maaliskuuhun. Tänään kävin juoksemassa kovan harjoituksen Keravan talvisen polkujuoksucupin kolmannessa osakilpailussa (Link: Winter Trail Run Cup) Keravan Kisa-Veikkojen majalta. Reitti suuntautui Keravan avotuntureille ja erämaille Tuomalansuon ja Saksankallion maastoihin. Polut olivat samoja mitä olen jo useamman viikon ajan nautiskellen juossut, kun olen ehtinyt lenkille Roosan treenien ajan. Läskipyöräkuskit ovat ajaneet ja tampanneet alueen polut hyvään kuntoon. Näillä poluilla on ollut todella nautinnollista juosta. Melkein parasta mitä talvella voi lumisessa metässä tehdä. Saa nähdä onko cupin viimeisessä osakilpailussa 2.4.2016 Keupirtillä vielä lunta, vai juostaanko sulalla maalla. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja löytyy linkistä Winter Trail Run Cup.

Kilpailuni sujui tasaisesti. Juoksin kaksi viiden kilometrin kierrosta melkein samoille sekunneille. Tämä tosin kertoo myös siitä, että tässä iässä ei enää pysty aloittamaan liian kovaa. Mukava juosta kapealla ja mutkaisella lumipolulla. Tämä on tähän lumitilanteeseen ja tähän vuodenaikaan suunnistajalle lajinomaisin tapa tehdä kova harjoitus.

Ja matkaan on päästy (Kuva: Pauliina Kaas)

Alkumatka kävelytietä ennen metsään painamista (Kuva: Kari Huttunen)

Ihanuus on ohi ajassa 39:53. Matka suunnilleen kymppi tai jotain sinnepäin (Kuva: Kari Huttunen)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....