Siirry pääsisältöön

Kevätrogaining 2016

Vuoden suunnistuskuva (so far) (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)
Hyvät kevättalven kelit jatkuvat, ja aurinko kirkastaa päivän. Kävimme koko perhe suunnistamassa Pihkaniskojen järjestämässä Kevätrogainingissa. Perheestämme saatiin koottua neljä yhden hengen joukkuetta. Saana jäi vielä kilpailukeskukseen huoltojoukkoihin.

Kolmen tunnin aikaraja tuli minulle liian pian vastaan, ja sain puolentoista minuutin myöhästymisestä kaksi pistettä sakkoa. En ihan ehtinyt kiertää kaikkia rasteja, koska keskityin bonuspisteiden keräämiseen Kulomäen jätemäellä. Siellä oli rasti, jolla sai käydä noukkimassa 5 pistettä niin usein kuin halusi. Välissä piti vain käydä kääntmässä jollain toisella pisteisiin oikeuttavalla rastilla. Tämä ratamestarin jippo toimi hyvin, sillä se teki reittisuunnittelusta vaativamman Topias säntäsi startista suoraan bonusrastille, ja keräsi pääosan pisteistään tahkoamalla Kulomäen jätemäkeä edestakaisin.

Maalissa tarjoilut olivat taas omaa luokkaansa. Kiitos taas järjestäjille pitkästä treenistä.
Kevätrogaining 2016 - kisasivut
Kartta ja reitti


Aikaraja umpeutui 1,3 minuuttia sitten - olet myöhässä! (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)

Energiaa tarvitseville  (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)

Roosa oli ensimmäinen maalissa - ja keksejä syömässä  (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)
Alkupään rasteja Mätäkivenmäessä


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....