Siirry pääsisältöön

Viikonloppu pelkkää sprinttiä

Juhannus on lusittu ja kesä porskuttaa kohti helteitä. Vääjäämättä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli tarjolla viikonloppu pelkkiä sprinttikilpailuita. Lauantaina oli Huippuliigan kolmas osakilpailu Loviisassa ja heti perään sunnuntaina Fin5-rastiviikon avausosakilpailu Liedon keskustassa.

Loviisan Huippuliigassa, joka oli samalla MM-katsastus, juoksin tyydyttävälle 14. sijalle minuutin kärkeä hitaampana. Virhettä ja vääriä reitinvalintoja arvioin tehneeni noin 25 sekunnin edestä. Suurin virhe tuli, kun en huomannut yhtä risteystä, ja juoksin korttelin sivun verran liikaa rastille nro 15. Lisäksi tein muutamia pieniä virhearvioita, kun valitsin oikea-vasen -reitinvalinnoista hitaamman vaihtoehdon.

Suurin virheeni Loviisan sprintissä (rasti 15)

Fin5-rastiviikon avauksessa Liedon keskustassa suoritukseni oli muuten hyvä, mutta rastille nro 6 luulin rastin olevan pensasaidan eripuolella. Aikaa meni ylimääräistä noin 20-25 sekuntia, mikä on iäisyys. Jouduin kiertämään pensasaitaa pitkän matkaa takaisin. >> Animation replay

Liedon Waterloo

Loppumatka sujui hyvin ja melkein pysyin Laukkarisen tahdissa loppumatkan. Siis melkein. Olen hidas aloittaja. Se on fakta ja siitä en pääse ikinä eroon. Lisäksi pensasaidan väärälle puolelle juoksemisessa menetin niin paljon aikaa, että rastimiehetkin katsoivat almanakasta eroa kärkeen. Näin ollen kilpailu oli osaltani menetty jo alkumatkasta. Summa summarum: kaikki sprinttikilpailut tässä vaiheessa kuntoon palaamista (tai pyrkimistä) ovat tärkeitä kovia harjoituksia. Vaikka aikaerot kärkeen ovat olleet julmia, olen ollut iloinen, että olen taas pystynyt juoksemaan kilpaa. Heinäkuussa minun pitäisi päästä taas juoksemaan kovia intervalliharjoituksia, niin juoksuvauhti vähän petraantuisi. En muista koska olisin pystynyt kaiken maailman vaivojeni takia juoksemaan edellisen kerran kovan intervalliharjoituksen. Joskus viime vuonna, mutta oliko se keväällä vai syksyllä?

Liedon loppu sujui mallikkaasti (ihmekkös tuo, kun se oli niin helppo)

Kommentit

  1. Anonyymi03 heinäkuuta, 2015

    Onhan tuollaine sekunttispeli aikas jännää, mutta miten urheilija kokee tuon? Henkinen ja fyysinen rasitus maksimisssaan ja jos virheaskeleita tulee niin peli on monesti sitten muiden heiniä...se on vaan niin tosi pienestä kiinni päästä tuossa lajissa jopa maailmanmestariksi?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...
3 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...