Siirry pääsisältöön

Paluu Rivieralle eli Louna-Jukola


Louna-Jukolan ankkuriosuuden jälkeen oli vähän ristiriitaiset tunnelmat. Monet onnittelivat hyvin menneestä ankkuriosuudesta, kiipesimme viimeiselle palkintosijalle (25.), mutta päästin yllättämään itseni loppukirissä ja suunnistus oli vähän hapuilevaa, ja yritystä oli liikaa.

K-1:
Pääsin lähtemään ankkuriosuudelle sijalla 29. Vähän eteen starttasi Lynxin Leskinen ja Angelniemen Mäkelä. Noin 2-3 minuuttia eteen lähti useampi joukkue, ja 20-30 sekuntia perään lähti OK Pan Århuus. K-pisteellä Lynxin ja Angelniemen paidat näkyivät kaakana edessä, enkä nähnyt mihin he livahtivat sähkölinjalta. Otin karkean pensselin ja hain tuntuman vasemmalla olevaan kalliomäkeen, siitä kumpareille ja lopussa hiekkakupan poikittaiselle polulle. Rastille sain Angelniemen taas näkyviin.


1-3:
Juoksin Angelniemen selkää kiinni kakkosrastille mennessä. Mäksän seilatessa kolmoselle mennessä oikealle ja vasemmalle, pääsin suoremmalla toteutuksella ohitse

3-4:
Tämän pitkän rastivälin olin nähnyt screeniltä ennen starttia. Väli oli sama jo 6. osuudelle eli olin ehtinyt katsoa screeniltä jo valmiiksi miten nopeimmat olivat välin juosseet. Kilpailutilanne kolmoselle sekoitti vähän pasmoja, kun minulla oli perässäni Lynx, Århus ja Angelniemi. Juoksin ekan mäen yli liikaa oikealta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, koska rastivälin lopussa juoksin Århusin ja Lynxin paitoja vastaavasti kiinni. Ekat kaksi mäkeä olisi pitänyt kiertää vasemmalta kaartaen.


4-7:
Tämänkin hajonnan olin nähnyt screeniltä, koska olimme niin paljon kärkeä jäljessä. Tiesin, että nelosen jälkeen on kahden vaihtoehdon hajonta. Totesin, että minulla oli vasemman puoleinen hajonta. Koko nelikkomme suuntasi samaan suuntaan. Ajattelin, että kaikilla meillä ei voi olla samaa hajontaa, ja niinpä Angelniemen Mäksä kaartoikin meidän hajonnan kautta omalleen ja häntä ei sen koommin näkynyt. Århusin Bobach ajautui liikaa oikealle matkalla kutoselle, eikä häntäkään enää sen koommin nähty. Lynxiä näkyi muistaakseni takana vähän aikaa vielä seiskan jälkeen.

7-8:
Arvoin reitinvalintaa vähän liian pitkään, minkä takia rastiltalähtö tapahtui väärään suuntaan. Minulla oli kiire pois jaloista, koska tiesin alkumatkan kavereideni hengittävän niskaan. Kiire siis näkyi jälleen suorituksessani. Päätin juosta vasemmalta avokallioita alle hakien. Tarkoitus oli välttää suota ja varvikkoa. Puolivälissä sain NTNUI:n ja Rykmentin näkyviin. Lammen lähellä olisi pitänyt valita Rykmentin kyyti, koska hän pääsi polulle 10 sekuntia nopeammin. Sain hänet kutenkin rastille lopullisesti kiinni.


13-15:
Vaikeat rinnevälit meni hyvin rastia 14 lukuunottamatta. Lähdin taas rastilta kiireessä vähän vinoon, koska NTNUI ja Rykmentti olivat olleet mäen päällä vielä ihan kannassa kiinni. Tulin hiekkatielle vinoon. Lisäksi aukon kulmassa oli puutarhajätettä ja nokkosta iso läjä ja jouduin palaamaan vähän taaksepäin ja kiertämään sen. Lisäksi vedin rastille 5 sekuntia ohi. Kiire ja karkuun yrittäminen kostautui taas, ja Rykmentti leimasi rastilla numero 15 melkein kannassa.

16-19:
Rasti 16 oli taas tv:stä tuttu kuvausrasti. Juuri ennen rastiympyrää sain vielä loistoajatuksen nousta väärän kumpareen päälle. Tämäkin johtui kiireestä, koska olin juuri saanut Rykmenttiin vähän eroa. Se ero oli nopeasti menetetty. Onnekseni Rykmentin Niemi seurasi minua kohden minun hajontarastiani nro 17. Hänen rastinsa oli rinnettä pidemmälle. Rastille 18 oli ihanaa juosta avokalliolaikkuja pitkin korkeaa suonpursua väistäen. Rasti 19 oli taas tv:stä tuttu.


19-23:
Rastille 20 päätin kiertää vasemmalta, vaikka oikean puoleinenkin kierto näytti houkuttelevalta. Sama kai mistä menee kunhan lähtee heti. Myös tämä rasti oli tv:stä tuttu. Rastille 22 kiersin turhaan polkua mäen ympäri. Koko rastivälin olisi voinut juosta suoraa viivaa pitkin. Vilkuilin välillä taakse, enkä nähnyt ketään uhkaamassa. Tuudittauduin petolliseen turvallisuuden tunteeseen, joka tulisi kostautumaan.

24-28-M:
Rastit 24 ja 25 löytyivät ongelmitta, mutta rastille 26 loiva kaarrokseni kaartoi vähän liikaakin. Lisäksi rastilta lähtö seuraavalle oli vähän huolimaton. Menetin näissä sen verran aikaa, että Ravinen ja Rykmentti ajoivat minun selkää kiinni viimeiselle rastille. Vasta lähestyessäni viimeistä rastia, kuulin kenttäkuulutuksesta, että nyt maalia lähestyy Vehkalahden Veikot aivan kannoillaa OK Ravinen ja Rajamäen Rykmentti. No kiva juttu! Leimatessani näin, että jollain on keltainen ankkuriosuuden numero. Hittolainen. Ja niin siinä kävi, että hävisin loppukirin Ravinenille, mutta Rykmentti pysyi onneksi takana. Lopun herpaantuminen maksoi yhden sija.


Alkumatkan pienet virheet eivät ehkä maksaneet montaa sijoitusta, koska en olisi kuitenkaan voittanut loppukiriä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääasia, että nousimme palkinnoille, ja muutama ensikertalainen pääsi pokkaamaan Jukola-mitalin. Ja olin nopein suomalainen ankkuri (pikku jee). Koko suorituksen ajan näkyi se, että yritin liian kovasti escorteista karkuun.

PS. Riviera? Nuo uimamontuthan ovat Paimion Riviera.

Kommentit

  1. Ihan hyvä suoritus kaikkinensa, mutta taitaa tuo VeVen menestys olla aikas tällä erää mennyttä aikaa...ehkäpä joskus parin vuosikymmenen kuluttua voisi odottaa taas jotain menestystä? Nuo pirun ulkomaan eläväiset kun sekottavat suomalaista viestisuunnistuskulttuuria niin harmittavan paljon nykyään....

    VastaaPoista
  2. Äläs nyt. Meidänkin joukkueelle kertyy kokemusta joka vuosi seitsemän vuoden edestä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.