Siirry pääsisältöön

Pääasia, että nimi on oikein kirjoitettu

Urheilussa uutiskynnyksen ylitys on tärkeämpää kuin hyvä tulos ;-)



Keskeytyksen päättyneen SM-erikoispitkien jälkeen lopputuloksella ei ollut enää niin suurta merkitystä, kun tärkein toteutui eli nimi lehdessä ja vieläpä oikein kirjoitettuna. Sanomalehti Ilkka uutisoi viikonlopun jälkeen:
".... Kisojen suursuosikki Petteri Muukkonen joutui keskeyttämään vain viisi kilometriä ennen maalia koivun siitepölyallergian vuoksi.
Naisten mestariksi suunnisti Paraisten Yvonne Gunell." ILKKA
Ei varmaan tarvitse alleviivata, että Ilkka kiteyttää napakasti samaan hengenvetoon myös naisten sarjan tapahtumat. Sain viikonlopun jälkeen nimeni jopa Ilta-Lehden urheilusivuille, mikä on ollut aiemmin urallani todella harvinaista. Liekö näin päässyt käymään kerran tai korkeintaan kaksi, joista toinenkin liityi syövän toteamiseen eikä urheilumenestykseen.

SM-erikoispitkien uutisoinnissa ehdottomia suosikkejani ovat ensiksi Suunnistusliiton uutisointi ja toiseksi raportti Kalevan Rastin sivuilla, mitkä suorasti ja kursailematta kiteyttävät SM-erikoispitkien pelin hengen. On hienoa, että suunnistuksen SM-valikoimasta löytyy tällainen pitkä kilpailu, joka kestää yli 2½ tuntia. Varsinkin, kun nykyään keskimatka eli reilun puolen tunnin rypistys on kilpailukalenterin yleisin kilpailumuoto.
"Kahtena edellisenä vuotena erikoispitkän matkan voiton ottanut Petteri Muukkonen johti nytkin kisaa ylivoimaisesti. Hän kuitenkin joutui keskeyttämään rastin 34 jälkeen, kun fysiikka petti." SSL

 "Miehet urakoivat 28,2 km ja kisaan ennakkosuosikkina lähtenyt viime vuoden voittaja Vehkalahden Veikkojen Petteri Muukkonen joutui toteamaan matkan liian pitkäksi. Muukkonen keskeytti kilpailun kärkipaikalta, kun liian kova alkuvauhti kostautui." Kalevan Rasti
Urheilu on hieno asia, mutta pääasia, että nimi on oikein kirjoitettu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.