Siirry pääsisältöön

Kohtaamisia

Maailma on pieni ja juosten maailma on vielä pienempi. Aamulla töihin juostessani pysähdyin kauppaan hakemaan lisää puurohiutaleita töihin:
  • Tikkurilan Valintatalon kassa: "Menetkö Forssan maratonille"
  • Petteri hämillään: "E-en? Jukola on varmaan samaan aikaan?"
  • Valintatalon kassa: "Sinähän juoksit Forssassa vime vuonna"
  • Petteri entistä enemmän hämillään: " Saattoi olla pari vuotta sitten 2009 tai 2010?"
  • Valintatalon kassa: "Niin, minun mieheni oli siellä myös"
  • Petteri edelleen hämillään: "Ahaa. Heippa"
  • Petterin älynväläys (by pitkät piuhat) tuntia myöhemmin 1+1=2. Olin noteerannut, kun kassan täti oli vilkuillut minua kassajonossa. Luulin, että se pitää minua myymälävarkaana ja yritin näyttää oikein luontevalta, mikä tietenkin onnistuu sitä paremmin mitä kovemmin yrittää. Lisäksi hän oli luonut tavanomaista pitemmän katseen pankkikorttiini. En sitä silloin tajunnut, että kassan täti oli lukenut nimeni kortista varmistuakseen, että olin se lenkkeilijä kuka hän ja hänen miehensä luulivat minun olevan. Kassan täti on mitä todenäköisemmin kotona ihmetellyt ääneen, kun joka viikko sama hikinen lenkkeilijä tulee aamuisin kasilta ostamaan jogurttia ja Nalle-puurohiutaleita.
Tämä menee samaan kategoriaan sen kanssa, että kotiin juostessani silloin tällöin pysähdyn hikisenä juoksutamineissani noutamaan Roosan yli tonnin hintaisia lääkkeitä (*) Savion Apteekista, ja kerran apteekkari tokaisi nähneensä minut useasti aamuisin juoksemassa radan vartta Rekolan kohdalla. Tai se, kun Topiaksen vakioparturi sauvakävelee tai pyöräilee Korson ja Savion välillä minua vastaan ja kertoo sen sitten isälleni, joka käy samassa parturissa siistimässä risupartaansa. Isäukkokin pysyy näin perillä minun lenkkeilyistäni - Topiaksen parturin (**) tietotoimiston välityksellä.

Jos on lenkkeilevä maailma pieni, niin ehkäpä lenkkeilevä Kerava on vielä pienempi. Sen todistaa myös se, että aitaan nojaavasta ja maahan syljeskelevästä keravalaisesta nuorisojoukosta joku huusi minulle viime viikolla iltalenkillä: "Hyvä Joonaksen isä!" En usko, että olen kenenkään Joonaksen isä, mutta varmaankin nuorisolauma tietää asian paremmin kuin minä. Täytyy kysyä tarkennuksia ensi kerralla, kun juoksen Klondyken ohi.


*) Litrahinta 814 618,75 €/l
**) Itsehän en pihinä miehenä ole parturissa käynyt leikkauttamassa harventuvaa kuontaloani kuin 1-2 kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....