Siirry pääsisältöön

Kisaraportti: ECCC cross country, Castéllon, Espanja 5.2.2012

(Kuva: Magnus Hellström)
Ensimmäistä kertaa osallistuin isoon oikeaan eurooppalaiseen maastojuoksuun. Suomen SM-maastojuoksut ovat useasti olleet enemmän tai vähemmän maastojuoksun irvikuvia. Kun Keski- ja Etelä-Euroopassa juostaan usein puistoissa ja nurmikentillä, Suomessa juostaan kovaa hiekkaista ulkoilutietä. Osallistuimme Sjundeå IF:n joukkueena seurajoukkueiden Euroopan-mestaruus maastojuoksun joukkuekilpailuun Espanjan Castéllonissa 5.2.2012.

Mitalijoukkueet (Kuva: Magnus Hellström)
Miesten sarjassa joukkueita oli mukana 22 kappaletta ja sijoituimme niiden joukossa sijalle 13. Edellä 42 sijalukupisteen päässä sijalla 12 oli harmittavasti Ruotsin Hässelby SK. Meidän pisteet on tietysti laskettu väärin, mutta se ei vaikuta meidän loppusijoitukseemme yhtään. Kyse on vain yhdeksästä pisteestä. Meidän neljännen jäsenemme Lauri Lipiäisen sijaan meille on otettu huomioon Magnus Hellströmin pisteet. Oikeat ilmestynevät joskus siestan jälkeen.

Kisan taso oli aika kova. Nopeimmin 10 km radan juoksi maastojuoksun Euroopanmestaruuskisojen kaksinkertainen hopeamitalimies Ayad Lamdassem. Ratakymppi on taittunut mieheltä aikaan 27:45 ja MM-maastoissa hän on ollut parhaimmillaan 16. - eli ihan tekijämies. Tappiota tuli +2:08. Meidän joukkueessa kaikki taisivat juosta ihan hyvän kilpailun, kun ottaa huomioon, että me tulimme keskeltä talvea ja saimme vastaamme juoksijoita, joilla on maastojuoksun kilpailukausi kiivaimmillaan. Meillä Suomessahan tällaista hienoa perinnettä ei ole. Mårekin kertoi pitäneensä kilpailutaukoa Sansibaarin >+30C lämmössä elokuusta lähtien.

Suomen urhea joukkue. Vasemmalta Boström, Hamberg, Hellströn, Sipilä, Muukkonen ja Lipiäinen. (Kuva: Magnus Hellström)

Tämänvuotinen seurajoukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailu juostiin täysin tasaisella kahden kilometrin reitillä, jonka ehdimme kiertää viidesti. Reitti mutkitteli rantamännikössä, jossa sai välillä olla tarkkana ettei pää kolahtanut jykeviin vinoihin mäntyihin. Lisäksi paikoin piti myös kummarrella havujen alta. Ihan toista siis kuin Suomen "maastojuoksut". Pohja oli yhdistelmä pehmeää hiekkaa, neulaspohjaa ja nurmikkoa. Mutkia oli paljon. Järjestäjät olivat mitanneet matkan vähän yläkanttiin eli oikeasti juostiin vain vajaa kymppi. Tarkkaa tietoa reitin pituudesta emme kai saa koskaan.

Aloitin kilpailun rauhallisesti, koska 130 starttaajan sulloutuessa ensimmäiseen kapeaan mutkaan oli odotettavisa vähän kolinaa. Parin tuuppimisen jälkeen oma paikka letkasta löytyi hyvin puolivälin paikkeilta. Sjundeån maajoukkuejuoksijat Hamberg ja Boström olivat pitkän aikaa noin parikymmentä metriä edellä. Vikan kiekan alkaessa lähdin ohittamaan porukkaa ja siinä samassa myös Måren. Vähän olin loppukirissä liian lepsu itseäni kohtaan, mutta sijoitus nousi kuitenkin hyvin loppua kohden. Alla järjestäjien videokooste kisasta.


Suomeen palattua kisa-aamun kipeä kurkku oli muuttunut espanjantaudiksi. Jos tästä tervehtyy nopeasti, niin seuraavaksi on edessä Aktiacup Hakunilassa 11.2.

Lisää:
Vähän virheelliset tulokset (joukkueettomat juoksijat poistamatta ja joukkuepisteet laskettu väärin)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...
3 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...