Yksi elämänvaihe ohi - neljä vuotta valmennuspäällikkönä takana

Reilu neljä vuotta sitten aloitin uunituoreen keskiuusimaalaisen suunnistusseuran SK Uuden valmennuspäällikkönä. Helppoahan se oli aluksi, kun oli aikaa. Vuosi sitten päätin, että kulunut kausi 2017 tulee olemaan viimeinen vuoteni valmennuksen perämisessä. Vaikka hauskaa on ollut, niin aika, tuo luonnonvaroista ehtyvin, ei vain enää riitä. Välillä kahden tai jopa kolmen työn tekeminen yhtäaikaa on ollut - miten sen nyt sanoisi nätisti - keskivertoa haastavahkompaa. Minä pidän nyt hetken lepoa, ja suunnittelen uusia juonia tulevaisuudelle.

Tästä alkaa lepo ja loma (hah, sen kun näkis).

Valmennuspäällikkönä olemisen hyviä puolia ovat kuitenkin ehdottomasti olleet hauskat leirit eri puolille Suomea. Valmennuspäällikkö saa vähän niin kuin päättää missä leirit pidetään. Siksi olemme kolunneet Suomen etelästä Hangosta ja Ahvenanmaalta ylös pohjoiseen Lappiin sekä itään itärajan tuntumaan Joensuuhun, Kolille ja  Ilomantsiin asti. Tosi hienoja paikkoja ja erilaisia maastoja ollaan nähty leireillä. Olemme toki nähneet myös suomalaista perustalousmetsääkin (vai kirjoitetaanko se "perussuomalaista talousmetsää"), mutta eihän kilpailuissakaan kaikki maastot ole vaaleanpunaisista vaahtokarkeista ja hattaroista tehtyjä. Jos jo aiemmin olin tuntenut Keravan ja Tuusulan maastot läpikotaisin, niin näiden neljän valmentajavuoden jälkeen verkkokalvoilleni piirtyy vielä pitkään Tuomalansuon, Keinukallion ja Mätäkivenmäen kartat aina silmät sulkiessani. Kiitos kivoista valmennusvuosista SK Uudelle! Ja kiitos kaikille naapuriseuroille yhteisistä harjoituksista, avustajille rastien viemisestä ja hakemisesta, ja kontakteille eri puolella Suomea leirimahdollisuuksista.

#MissäOlitKunAurinkoNousi. No, minä olin Sipoossa hakemassa rasteja pois metsästä. 

Niin kuin Joulupukilla on Korvatunturilla pieniä apureita, niin myös minulla on pieniä tonttuja apuna. Ilman heitä monesta harjoituksesta tai leiristä ei olisi tullut mitään. Olkoon seuraava kuvakavalkaadi triumfina pienille apureille. Tänks.

Aamupissalle on mentävä, mutta rastilippujen lajittelu ei voi odottaa.

Miksi niitä rasteja pitää etsiä märästä metsästä, kun niitä kasvaa kotona kylpyhuoneessa?

Leipurimestari loihtii palkintoja päättäjäisiin.

Lähdössä on kova kuri, ja kuulutus molemmilla kotimaisilla.

"Tuolta ne tulee maaliin". Hei, tyttö hyvä, se on Tuusulanjärvi.

Suomalaiset - hiljaisuuteen tuijottajien kansa. Lasketaan sadepisaroita järven pinnalta, ja odotetaan suunnistajia saunaan ja syömään.

Läksiäisharjoituksessa oli tarjolla glögiä, pipareita ja musaa takakontista. Ja räntää taivaalta.

Veteraanit sanoivat, että he haluavat suurimittakaavaiset kartat. Luulisi näiden riittävän.

Mitä yösuunnistuksessa tarvitaan? Ai niin, valo.