Siirry pääsisältöön

Suunnistustaito - lyhyt oppimäärä

Ollessani lasten suunnistuskoulussa mukana, sain arvokasta oppia mistä elementeistä hyvä suunnistussuoritus rakentuu. Itse en ole suinkaan käynyt mitään suunnistuskoulua nuorempana - ja sen kyllä välillä huomaa. Kiertokoulua kävin kolme viikkoa, ja elämänkoulu on vielä kesken. Uimakoulussa jäin luokalle.

Suunnistustaidosta opin maanantaina sen, että ensinnäkin rastia lähestytteässä suunnistajan tulee havainnoida ympäristöään laaja-alaisesti. Vanhan suunnistusoppaan mukaan korkeimman näreen latvaan tai korkean kukkulan laelle kapuaminen auttaa näkemään kauas. Pienemmässä mittakaavassa voit myös kiivetä kiven päälle tarkkailemaan rastin lähimaastoa ja lähestymissektoria (Kuva 1).

Kuva 1. Kiipeä korkealle tähyämään ympäristöäsi.

Rastille saavuttuasi leimaa nopeasti ja suunnittele reitti seuraavalle rastille (Kuva 2). Käytä suunnitteluun huolella aikaa, koska tarkalla suunnittelulla saatat säästää arvokkaita sekunteja reittisi varrella. Älä säntää suinpäin liikkeelle.

Kuva 2. Tee suunnitelma seuraavalle rastivälille.


Lasten suusta kuultua

Roosa kuuli, että isän ja äidin syntymävuodet ovat kultaisella 1970-luvulla: "Te olette tuhat, ja minä ja Topias ollaan alle tuhat."

Roosa kuuli myös kuinka äiti ja isä ovat tavanneet aikoinaan: "Te tapasitte, ja sitten te totuitte toisiinne. Äiti sanoi sinulle, että voit kutsua häntä Eveksi."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....