Siirry pääsisältöön

Kulttuurien kohtaamisia - Koivukylä

Olen aiemmin kehunut Korsoa ja Korson kulttuurillista rikkautta. Pidän matkustamisesta eksoottisiin matkakohteisiin ja tykkään tutustua vieraisiin kulttuureihin. On mukava nähdä ja kokea asioita, joita meillä täällä Keravalla ei ole. Tällä viikolla töihin ja töistä kotiin juostessani olen päässyt tutustumaan Koivukylään ja sen värikkääseen kulttuuriin.

Koivukylän ostarilla oli joku performanssiryhmä esiintymässä.

Keskiviikkona töihin juostessani Koivukylän rantapuistossa paikallinen alkuasukas ojenteli puiston penkiltä minulle Jekku-pulloa ja huusi: "Örr, täällä on juomapiste, örr!"

Tänään puolestaan kotiin juostessani saman ihastuttavan puiston toisella reunalla ryhmä Koivukylän perinneasuihin pukeutuneita Koivukylän mesotsooisen vähemmistökulttuurin edustajia huusivat: "Örr, paljon on syke, örr?"

Olin sen verran oppinut paikallista kieltä, että pystyin nopeasti vastaamaan : "140!"

Perinneasuihin pukeutuneita paikallisia asukkaita Koivukylässä.

Koivykylä on ihastuttavaa seutua. Varsinkin Koivukylän jokivarren (oikeammin sanottuna ojanvarren) puisto on hyvin miellyttävä ja vehreä. Paikalliset asukkaat ovat ystävällisiä ja ottavat rohkeasti kontaktia ulkopaikkakuntalaisiin. He tosin rupeavat käyskentelemään puistossa vasta aamusiestan jälkeen, kun viereisen Lidlin ja S-marketin virvoketarjoilu alkaa lakisääteisesti klo 9 jälkeen.

Myös shoppailusta ja muodista kiinnostuneille matkailijoille löytyy paljon  mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi Koivukylän yläpuolelta Havukosken suuntaan löytyy täyden palvelun ostoskeskus. Tuttavallisemmin "ostarilla" on aina joku järjestetty tai järjestäytymätön performanssikohtaus käynnissä, mitä voi jäädä seuraamaan vierestä ilmaiseksi. Oloni tuntuu etuoikeutetulta, kun saan asua juoksumatkan päässä Koivukylästä.

Matkailija, suuntaa ensi kesänä lomalle Koivkylään.

Kommentit

  1. �� Jakomäki - Kontula-Länsimäki reittiä mäkitreeneihin Hakunilaan suosittelen myös kokeilemaan

    VastaaPoista
  2. Katos, kuvissahan ihan tuttuja paikkoja sprintistä. Jännää seutua se kyllä on!

    VastaaPoista
  3. Kyllä tällaisia Koivukylän tasoisia lähiöitä asukkeineen löytyy muualtakin maassamme nykyään yllinkyllin eli treenialuieista ei liene suurta puutetta?

    VastaaPoista
  4. Kuten raportistasikin ilmenee, ovat ammattinesteyttäjät usein aika hyvin selvillä kestojuoksun maailmasta sykkeineen ja muineen. Pakko arvostaa! Kenties pulloon onkin tartuttu, koska V-linja katkesi 80-luvun jälkeen? Ottaahan se päähän...

    VastaaPoista
  5. Harmillista että oma työmatkani loppuu Peijaksen mäelle kun Koivukylästä saisi sykeseurantaa ja tankkausjuomaakin tarjoillaan.

    VastaaPoista
  6. Itä-Vantaan asukkaat ovat hyvin (penkki)urheilumyönteistä kansaa ja ymmärtävät tankkauksen tärkeyden. Pitkällekään lenkille ei tarvise ottaa omia (urheilu)juomia mukaan, sillä aina joku sympaattinen paikallinen asukki tarjoaa auliisti omista vähäisistäkin varannoista janoiselle liikkujalle...

    VastaaPoista
  7. Puliveivarit ovat kestävyydeltään teräsmiehiä. Yöt täristään puoliunessa, pari hesaria patjana, kuukausitolkulla kevätkansallisen märkää peltoa vastaavissa olosuhteissa. Silti joka aamu heivataan oma ruho penkille satoi tai paistoi. Kaikki tämä huonolla ravinnolla. En tunne yhtään urheilijaa, joka kestäisi saman edes yhden sesongin ajan. Jos nämä miehet, ja naiset, olisivat valinneet esimerkiksi kestävyysjuoksun, juopottelun sijaan, olisimme me heihin verattuna pulamössöä.

    VastaaPoista
  8. Osataan sitä luoteis-Uudellamaallakin. Asuin putkiremontin vuoksi neljä kuukautta Myyrmäessä ja kyllä oli sekin varsinainen kulttuurielämys. Yhden kerran noustessani aseman rappusia vastaan virtasi vuolas joki, joka osoittautui rappusten yläpäähän päästyäni tursuavan erään alku-asukkaan vitsaputkesta. Eikä ollut ainoa laatuaan tapahtumana.

    VastaaPoista
  9. Koivukyläläistä kulttuuria tuskin on olemassa - työttömyyttä ja sen erästä lajia, pitkäaikaistyöttömyyttä kylläkin. Luultavasti johtuu muusta kuin koivukyläläisestä päätöksenteosta ja kulttuurista. Sikäli kuin tähän liittyvät ongelmat 10 000 asukkaan Koivukylässä pistävät silmään, ei niitä silti kannata paisutella :) Kaikki 10 000 tuskin ostarilla majailevat. Jos ostarin seutu tuntuu vastenmieliseltä on lie helppo työntää tossun suunta kiertoreitille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.