Siirry pääsisältöön

Kauden kotimainen kärkiaika

Tämän päiväinen voitto Aktiacupissa toi uuden aluevaltauksen vaikka aikani ei ollutkaan ihan sellainen kuin olin toivonut. Ajalla 31:59 kiilattiin tämän vuoden kauden kotimaiseksi tilastokärjeksi Suomessa hetkeksi aikaa. Ainakin, jos on Hevoskuuria ja SUL:ia uskominen (>> Hevoskuurin juttu, >> SUL:n uutinen). Eletäänhän jo tammikuun yhdennettätoista päivää ka kuten SUL uutisoi vuotta on jäljellä vielä 50 viikkoa. Kukaan tosijuoksija ei ole tainnut vielä juosta vuodenvaihteen jälkeen maantiekymppiä missään Välimeren lämmössä tuota kovempaa? Tilastot korjaantuvat varmasti tuota pikaa, kun suomalaiset kestävyysjuoksijat pääsevät kilpailuiden makuun.

1 km
Aikani oli minulle pieni pettymys, koska odotin parannusta marraskuussa juoksemaani aikaan 31:37. Olosuhteet olivat tänään erinomaiset ja odottelin etukäteen toiveita juoksuvauhdin kehittymisestä. Onhan lenkkareita kuitenkin tullut ulkoilutettua taas kaksi kuukautta kauemmin. Vai hiihdinkö liikaa Ylläksellä ;).

Ehkä tämä tuloksen heikkeneminen on sitä luonnollista veteraanin hidastumista. Laskennallisesti -1 s/km/kk. Tasaisen vauhdin taulukolla toukokuussa menee enää 32:40. Pukuhuoneessa Petri Saavalainen kyseli, että vieläkö löytyy intoa harjoitteluun. Vastasin, että yrityksen määrä kasvaa, mutta vauhti hidastuu. Tasapainotila siis.

Videokuvaa 11.1.2014 Aktiacupista:
>> 1 km
>> 4 km
>> 200 m maaliin

Kolme koulupoikaa huusi minulle alkuviikosta lenkillä: "Hitaalta näyttää".

Kommentit

  1. Mut ei vielä hätää, jos oravat ei sylje päälle....

    VastaaPoista
  2. Aika tyypillistä B-lajia harrastelevan ikiluovuttajan tekstiä, mene vaan vanhainkotiin ettei pikkupojat hauku liian hitaaksi lenkeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs harrastelija se on jos voittaa juoksukilpailun. Aika säälittävää kommentointia. Sulla taitaa itselläs mennä aika heikosti tällä hetkellä.

      Poista
  3. Petteri Muukkonen vai ikiluovuttaja. :D Kaikkea sitä kuuleekin. Ja suunnistus muka B-laji. Säbäpoika voi mennä siitä hallirottailemaan.

    VastaaPoista
  4. No niin, nyt on kunnon kommentteja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.