Siirry pääsisältöön

Unelmasijoitus maailmancupista

Viime viikon olin maailmancupin Pohjoismaiden kiertueella eli tuttavallisesti Nortilla. Loppusaantona ansaitsin turneen päättäneestä takaa-ajosta sijan 39 ja 4 maailmancupin pistettä. Voiko tästä enää ihminen onnellisemmaksi tulla? Luojan lykky olimme Turun puolessa reissussa isolla autolla niin saimme nuo kaikki MC-pisteet kuljetettua kotiin turvallisesti. Vähän oli takaiskarit kovilla, mutta pääsimme onnellisesti kotiin.
 
Kiitos HKL:n bussikuski, kun ajoit parkissa olleen automme kylkeen

Hei sinä bussikuski, et sitten viitsinyt yhteystietojasi tai edes mitään pientä viestiä jättää tuulilasiin.
 
Lojun nyt maailmancupin kokonaistilanteessa sijalla 69. Tuo on paremmin kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä. Vuonna 2012 olin terveysongelmien takia sivussa kaikista kivoista arvokisoista. Vuonna 2011 puolestaan saalistin yhteensä 2 MC-pistettä ja ylsin lopulta sijalle 114. Vuonna 2010 pisteitä oli yhteensä 3 kappaletta, mutta sijoitus oli suht' vaatimaton 124. Tänä kesänä olen siis pitkästä aikaa kääntänyt urani kelkan noususuuntaan ja kattoa ei näy.
 
Tourin osakilpailut sujuivat tahmeasti, mutta tasaisesti. Jo Norjassa löysin oman paikkani porukan keskivaiheilta. Sijoitukseni osakilpailuittain olivat 39, 44, 47, 46 ja 36. Fyysisesti olin heikko ja suunnistuksessa tein muutamia vääriä reitinvalintoja ja pieniä suunnistusvirheitä. Heikot sijoitukset johtuvat kuitenkin pääasiassa todella heikosta fyssiikasta. Juoksuvauhti ei riittänyt paremmille sijoille.
 
Koska Nort-kiertueen sprinteissä olin liian hidas, en enää mitenkään voi päästä juoksemaan ainakaan sprinttiä Vuokatin  MM-kisoissa. Juhannuksena katsastetaan vielä MM-tallaajat keski- ja pitkälle matkalle. Tällöin Suomessa viime viikot harjoitelleet metsämatkojen miehet aloittavat kisatikettien tavoittelun. Nortillahan oli mukana pääasiassa sprinttereitä. Fyysinen lamani on tällä hetkellä sen verran syvä, että suuria ihmeitä saa tapahtua kahdessa viikossa, jos jonkun takaportin kautta selvitän tieni katsastuksista MM-joukkueeseen. Jukolassakin minulle lankesi lyhyt 5. osuus, koska pidempää en jaksa.
 
Siispä tapaamisiin syksyn SM-kisoissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....