Siirry pääsisältöön

Normikevät

Viime vuosina keväät ovat noudattaneet samaa kaavaa. Lunta on niin pirusti, että suunnistamaan ei pääse ennen vappua. Tänään aamulla paukutellut -22 C pakkanen ei varsinaisesti enteile ripeää lumien sulamista. Melko huvittava keli maaliskuun puolivälissä. Suunnistus.netissä oli taas käynnissä perinteinen kevään päänavaus siitä, että korkeat nietokset pitkälle keväälle ei haittaa, koska se mahdollistaa runsaan hiihtämisen entistä lähemmäs mittumaaria. Tämä on kuulemma hyvä asia kesän kilpailukautta ajatellen. No, tuohon jokavuotiseen provoon ei kukaan kuitenkaan kunnolla tarttunut.
 
Itse en ole tehnyt hiihtäen treeniä noin kuukauteen. Ja sitä edellinenkin taitaa löytyä pitkältä tammikuun puolelta. Vesijuoksemassa kävin viimeksi muistaakseni viime vuoden puolella. Ehkä marraskuussa tai joulukuun alussa? Minä olen siis pääasiassa juossut. Tämä on hyvä asia, koska jalkaleikkauksesta ja juoksutauolta palaaminen onnistuu vain spesiaalilla harjoittelulla eli juoksemalla. Korvaavilla harjoituksilla ei liike ole samanlaista eivätkä oikeat lihakset ole käytössä. Pari palauttavaa lenkkiä on kuitenkin täytynyt viikoittain tehdä maastopyörällä, mutta ei leikatun kantapään takia, vaan liukkailla jäillä juoksemisesta kipeytyneiden lihasten takia. Juoksukelit ovat välillä olleet melkoisen haastavat täällä Etelä-Suomessa.
 
Paljonko on riittävästi juoksua? Minä en laske viikossa kertyviä kilometrejä, mutta kaksi indikaattoria kertoo, että juoksumäärät alkavat olla saturaatiotasollaan. Ensinnäkin joka yö näen unta juoksemisesta ja juoksulenkeistä. Ei toki viime syksynä näkemieni kilpailu-unien (mm. 800 m aikaan 1:40 ja 200 metrillä Jonathan Åstrandin peittoaminen ylivoimaisesti) veroisia, mutta unia juoksemisesta kuitenkin. Toinen selvä indikaattori on se, että muutamana iltana saatan hihkaista illalla innoissani, että "Hei, nyt ei ole lihakset kipeät - paljoa". Saturaatiotason tuntumassa oletusarvona on siis se, että lihakset ovat kipeät.
 
Hallikisat jäivät maaliskuun alussa välistä flunssan takia. Seuraavat kilpailut ovat edessä huhtikuun puolella. Kalenteriin on merkitty ainakin Karhuviesti ja Kevätyönviesti, jos saamme kumpaankaan tai molempiinkaan tai yhteenkään tai mihinkään joukkuetta kasaan. Billnäsin perinteinen suunnistuskauden avaus on myös merkitty kalenteriin, mutta vain lyijykynällä ja suluilla ympäröitynä. Siitä eteenpäin kilpailuita näyttäisi olevan jok'ikinen viikonloppu toukokuun loppuun asti, jolloin näyttäisi olevan yksi tyhjä väli-weekendi.
 
Lasten suusta kuultua
 
Tai oikeammin lasten kynästä runoiltua. Topias on pistänyt pystyyn oikeaoppisen suunnistusblogin, johon kuulemma kesällä laitetaan gps-viivoineen kesän rastireittikilpailut. Isää ja äitiä vähän jännittää katsoa jälkikäteen gps-viivasta miten metsässä on taivallettu.

Edit:
Roosa 5v: "Toivottavasti Kaisa Mäkäräinen voittaa joskus".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.