Siirry pääsisältöön

Tutkimus: Omenat putoavat puun juurelle

Tänään lapset pohtivat omaa iltasatua. Siinä eivät seikkailleet prinsessat, eivät puhuvat koirat eivätkä edes pelkästään merimiesnuttuihin pukeutuneet valkosulkaiset ankat. Sadun draaman kaari kulki lapsilla lyhykäisyydessään näin: "Tero Föhr voittaa Olav Lundanesin... ...Jukolan viestissä". Varmasti monissa muissakin lapsiperheissä iltasaduissa seikkailevat urheat suunnistajapojat ja -tytöt, jotka käyvät pelotta ylivoimaiselta tuntuvaa vastustajaa vastaan pelastaakseen valtakunnan tai edes löytääkseen seitsemännen rastin.


Meidän lasten arki ei suju pelkästään mitä mielikuvituksellisempia suunnistussatuja keksien, vaan lapsista on tehty jo nuoressa iässä kestävyysjuoksun raudanlujia ammattilaisia, jotka ansaitsevat suunnattomia summia juoksemalla. Koululaiset käyttivät yhden koulupäivän kerätäkseen rahaa Unicefille juoksemalla tai kävelemällä. Lapsen sponsorit (lue: äidit, isät ja isovanhemmat) olivat lupautuneet maksamaan jokaisesta juostusta tai kävellystä kilometrin kierroksesta tietyn summan Kunniakierros-keräyksen tyyliin. Olimme varautuneet, että Topias menee noin 4 kilometriä. Jotain tuttua hulluutta on havaittavissa - Topias kiersi virallisesti 11 kilometriä ja Unicefin kehitysyhteistyö Afrikan lapsien parissa sai tukea 119 €. Todellisuudessa matkaa tuli kuitenkin 13.7 km. En tiedä loppuiko kahden tunnin aika liian pian kesken vai liputtivatko opettajat dollarin kuvat silmissä kävelleen ekaluokkalaisen sivuun, Sompion pururata (yksi Keravan monista upeista kuntoilureiteistä) lienee kuitenkin tullut jolteensakkin tutuksi. Seuraavana aamuna Topias tuli kysymään, että mikä on vikana, kun jalat ovat kipeät eikä parvelta meinannut päästä alas. Tuttu tunne kaikille juoksijoille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.