Siirry pääsisältöön

Kisaraportti: SM pitkä 26.8.2012

Hämeenlinnan suunnistuksen pitkän matkan SM-kisa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan; taidot ei riittänyt eikä vauhtikaan ollut ihan kovimpien tasoa. Tuloksena kahdeksas sija eli työtä on vielä tehtävä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

1. Portin Fredric    1:29:40
2. Fincke Simo-Pekka 1:31:31       +1:51
3. Lakanen Jani      1:31:54       +2:14
4. Kodeda Stepan     1:32:35       +2:55
5. Anjala Topi       1:32:36       +2:56
6. Nurmonen Antti    1:35:05       +5:25
7. Huovila Jarkko    1:35:46       +6:06
8. Muukkonen Petteri 1:36:18       +6:38

>> Reittipiirros




K-6: Alku ei mennyt oikein vakuuttavasti. Vitosella olin ihan kujalla, että missä notkossa se rastilippu lymyää (+1:00). Tästä hermostuneena säntäsin kutoselle vähän liian ronskein ottein ja hurautin rastista pitkäksi (+2:00). Löysin rastin takaa paljon jyrkänteen näköisiä kohteita, mutta olin aivan vikapaikassa etsimässä rastia. Hannu ajoi minut jo kiinni tässä vaiheessa.

6-10: Sisuuntuneena kiinniajetuksi tulemisesta otin pienen välikirin. Väliajoissa tuli neljä piikkipaikkaa peräkkäin. Hannu ehti livahtaa seiskalle mennessä eri reitinvalinnalle ja tiemme erkanivat ennen kuin yhteinen onnellinen taival pääsi edes alkamaan.

10-16: Meni ok. Ehkä yhdelletoista olisi voinut mennä suorempaan. Muuten kiertelin teitä pitkin mahdollisimman paljon.

16-17: Taas tuli pieni koukku (+0:30), kun kiskaisin kumpareelle ylös eikä rasti ollutkaan siellä, vaan kaukana alhaalla kumpareen juurella.

18-19: Kaikki varmaan veti pitkällä välillä jonkinlaisen vasemmalta kiertävän variaation. Minä jäin nopeimmille +1:30. Ehkä rupesi jo matkat rasitukset näkymään ja tossu painamaan.

20-21: Sinetöin keskinkertaisen kisasuorituksen koukkaamalla rastia nro 21 (+1:30). Menin todella läheltä vierestä ohi. Katseellani hain rastinotkoa, mutta ei osunut silmään. Pummia edesauttoi vielä se, että joku edellisistä kilpailijoista oli törmännyt rastiin ja kaatanut rastilipun maahan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.