Petteri Muukkonen

Muutama vuosi sitten aloitin käymään Aktiacupin maantiejuoksuissa kun tajusin, että kyllä siihen voi osallistua, vaikka starttiaika onkin keskellä päivää. Hokasin, että Aktiacup-päivänä pystyy tekemään kolme lenkkiä päivässä. Joskus vielä toteutan sen idean, mikä minulle ehdotettiin taannoin. Hiihdä matkat Keravalta. Tämän päiväinen oli varmaankin seitsemäs suoritukseni tässä 10 km maantiejuoksussa. Kertaakaan en ollut päässyt alle 32 minuutin vaikka ei sen pitäisi olla mikään mahdoton suoritus, koska reitti on kuitenkin melko tasainen. Aiemmat ajat olivat osuneet aikahaarukkaan 32:03-33:19. Nuo hitaimmat ajat on tietenkin juostu lumikelillä. Hevoskuurin juttu

Reittiviivan kauneutta Jämillä Kilpailukausi 2013 on viimeinen peitelty mullan alle. Kauden päättäminen tapahtui pitkän kaavan mukaan - kirjaimellisesti. Ensiksi suunnistin Jämin suunnistusmaratonin 25 km Jämin nopeilla kankailla. Viikkoa myöhemmin oli vuorossa perinteinen Raatojuoksu 20 km Sipoon kallioilla. Maastot olivat hyvin erilaiset, mutta aikaeroa en näiden kahden kisan välillä saanut kuin puoli minuuttia. Jämillä aikaa vierähti 1:53:39 ja Sipoossa puolestaan 1:54:02. Tasaista työtä, mikä vaati sen, että Raatojuoksussa piti lopussa tehdä vähän virheitä etten saavu maaliin liian aikaisin.  Sateinen Jämi (Kuva: kisajärjestäjät)

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....

Syksyn saapumisen tunnistaa varmoista syksyn merkeistä Muuttoaurat suuntaavat etelään, talven tulo yllättää autoilijat ja lehtipuhaltimet puhaltavat. Syksyn huomaa tulleen myös siitä, että suunnistajat tekevät lopettamispäätöksiä urallaan. Varsinkin tänä syksynä lopettamispäätöksiä on tipahdellut tavallista enemmän. Suomen oloissa vastaavaa on koettu viimeksi syksyllä 2001. Tuolloin suunnistajien lopettamispäätöksissä koettiin edellinen tilastopiikki. MM-kotikisojen jälkimainingit ruokkivat lopettamispäätöksiä samalla voimakkuudella kuin lamavuosien on todettu nostavan syntyvyyttä.   Syksy ei tule ennen syksynmerkkejä  

Syksyn kisaruljanssi on kohta sekin taakse jäänyttä elämää. Olen kuitenkin jo ehtinyt pohtia menneen kauden plussia ja miinuksia ja ennen kaikkea virheitäni. Vaikka muutamia kisoja on vielä jäljellä aina marraskuulle asti, haaleat haaveet on suunnattu kauteen 2014.  Lähde: World of O  

Kuva: Petteri Kähäri Kesälomalla on yleensä kovin kiire. Ei ehdi edes blogiin kirjoittamaan. Vuokatin MM-kilpailuissa tuli yksi ihan ok suoritus ja yksi ala-arvoisempi. Sprintin finaali meni melko hyvin. Pieiniä varmisteluja ja jotain vääriä päätöksiä aitasokkeloissa. MM-kisojen 19. sija on kuitenkin siedettävä, mutta ei mitään riemunkiljahduksia synnyttävä. En ryssinyt kuten edellisellä kerralla Unkarissa 2009 (sija 39., +2.39), mutta en myöskään venynyt ja saanut esiin kauden parasta kuntopiikkiä.

  MM-sprintin karsinnan tärkein tavoite on suoritettu eli finaaliin pääsy. Ehdin kuitenkin sorvata karsinnassa muutaman mojovan virheen poikasen. Rastille 9. olisi pitänyt juosta oikealta vasemmalta (+5 sek). Onhan se ihan selkeästi lyhyempi.