Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Lasten suusta kuultua merkityt tekstit.

Suunnistustaito - lyhyt oppimäärä

Ollessani lasten suunnistuskoulussa mukana, sain arvokasta oppia mistä elementeistä hyvä suunnistussuoritus rakentuu. Itse en ole suinkaan käynyt mitään suunnistuskoulua nuorempana - ja sen kyllä välillä huomaa. Kiertokoulua kävin kolme viikkoa, ja elämänkoulu on vielä kesken. Uimakoulussa jäin luokalle. Suunnistustaidosta opin maanantaina sen, että ensinnäkin rastia lähestytteässä suunnistajan tulee havainnoida ympäristöään laaja-alaisesti. Vanhan suunnistusoppaan mukaan korkeimman näreen latvaan tai korkean kukkulan laelle kapuaminen auttaa näkemään kauas. Pienemmässä mittakaavassa voit myös kiivetä kiven päälle tarkkailemaan rastin lähimaastoa ja lähestymissektoria (Kuva 1). Kuva 1. Kiipeä korkealle tähyämään ympäristöäsi. Rastille saavuttuasi leimaa nopeasti ja suunnittele reitti seuraavalle rastille (Kuva 2). Käytä suunnitteluun huolella aikaa, koska tarkalla suunnittelulla saatat säästää arvokkaita sekunteja reittisi varrella. Älä säntää suinpäin liikkeelle. Kuva 2. ...

Pää jäässä, kainalot hiessä, mikä se on?

Mikä se on, kun on pää jäässä, mutta kainalot hiessä? Se on tietenkin Petteri Muukkonen Turku sprintissä eli Huippuliigan kolmannessa osakilpailussa. Ja hellettä tietenkin. Jäinen pää ei tässä asiayhteydessä tarkoita kylmähermoista suoritusta, vaan ihan rehellistä vanhan kansan ikiroutaa korvien välin pitkällä pururadalla. "Suunnistaessani" yhdeksännelle rastille ajatuksenani oli juosta aiemmasta tuttuun tienylitykseen ja sitten katua oikealle koulun portille. Helppo rastiväli siis. Päätin lueskella seuraavat rastivälit valmiiksi ja katsoin jopa kartan kääntöpuolelta loppulenkin ensimmäiset rastivälit valmiiksi. Sitten nostin taas katseeni kartasta ja keskityin koulun pihaan kaartamiseen. Ja voi videlis! Olin kääntynyt väärälle poikkikadulle. Samalla olin juossut kieletyksi merkatun kadun yli. Tyhmä, tyhmempi, Muukkonen

Haastattelussa: Petteri Muukkonen

Kevät on jo pitkällä - niin minäkin. Kevätaika on ollut aikamoista ääripäiden välillä poukkoilua. Välillä juoksu kulkee kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen viikinkisotia. Sitten taas pelin painopiste heilahtaa toiseen päätyyn. Tämä kevät on ollut rikkonaisin pitkään aikaan. Ensin juoksin kaktusta päin ja olin juoksutauolla polvi turvoksissa kaksi viikkoa. Sitten heti perään jyrkänteeltä hyppäämisen alastulossa loukkasin selkäni ja siinä meni kolme viikkoa sivu suun. Pääsiäisenä alkoi siitepölyallergian ensimmäiset oireet ja olin tosi väsynyt. Samaan yskäiseen hengenvetoon sairastin jonkun enteroviruksen ja kärsin monta päivää pahoinvoinnista.   Veteraanien SM-maastoissa (kuva Terhi Halonen)

Karkki-Sprintti ja Billnäs

Lauantaina 5.4. alkoi se oikea kilpailukausi. Olen yrittänyt unohtaa Espanjan ja Portugalin kilpailut ja niiden murheet. Hukutin murheet perisuomalaiseen tapaan juomalla. Join paljon. Join Pepsiä ja Coca-Colaa. Koska nollasin kilpailukalenterini tältä keväältä ja otin uuden startin huhtikuussa, lauantain Karkki-Sprintti ja sunnuntain Billnäsin kevätklassikko olivat ensimmäiset kilpailuni.

Loukkaantuminen siihen selkään

"Loukkaantuminen siihen selkään", sanoisi Antti Harju. Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet selkää kuntouttaessa ja juoksemaan olen päässyt vasta 6-7 päivää. Juoksu-sanan voisi laittaa lainausmerkkeihin ja jonkun ihqun hymiön siihen perään. Loukkasin selkäni helmi-maaliskuun vaihteessa Portugalissa, kun hypätessäni jyrkänteeltä alastulo tuli ilmeisesti huonossa asennossa. Viimeisen Portugalin kisan jouduinkin vain hölkkäämään. Vasta Suomeen palattuani selkä meni niin huonnoon kuntoon, että juoksutaukoa tuli se 3 viikkoa. Pitihän sitä tehdä työtä käskettyä  

Puoliksi harjoiteltu on hyvin suunniteltu

Ajattelin harjoitella tällä viikolla vähän vähemmän eli pitää niin sanotun viloveckanin. Gustav Bergmankin piti viloveckanin ( >> Gustav Bergman: Vilovecka ). Keksin ajatuksen tällaisesta anomaliasta vasta sunnuntai-iltana. Sallinette seuraavaksi pienen sanaleikin. Taivaalta satoi jäätävää jäätävää tihkua, joka on jäädyttänyt kaikki tiet ja polut. Alijäähtynyttä vettä. Talvi yllätti autoilijat. Kolmikymmenvuotinen sota. Minä kuvassa pienenä taka-alalla Urheilukoulun upseerikokelaana.

Isot kisat

Saavuin Vuokattiin jo keskiviikkoiltana, että ehdin koluta keskimatkan tyyppimaastoissa pari-kolme kertaa ennen MM-kisojen alkua. Ei sitä kuitenkaan viitsi ihan sprintin aatoksi jättää vaaramaastoissa römyämistä. Lisäksi olen suunnistanut muutamia kevyitä sprinttejä ja otin pari päivää kevyesti. Tosi kovia harjoituksia ei tässä vaiheessa ole enää hyödyllistä tehdä. Harjoitukset on täytynyt tehdä jo talvella ja keväällä. Nyt mennään sillä mikä on. Toki vauhtia saa ja kannattaa lenkeillä pitää, mutta maltillisesti. Hannu löysi internetin ja sen rajattomat mahdollisuudet. Se on vähän niin kuin teksti-tv, mutta ei niin hyvä.

Sekunda - priiman jälkeen heti toiseksi parasta

Lähde: Koo-Veen kuvapankki Menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli viimeiset kilpailut ennen Vuokatin isoja kinkereitä. Perjantaina juostiin Hervanta-sprintti jossain päin Tamperetta. En nyt muista missä kaupunginosassa kilpailu käytiin, mutta kivaa oli. Ratamestari oli loihtinut minun taidoilleni liian vaativan radan. Tein lukuisia pieniä reitinvalintavirheitä ja epäröin kiellettyjen alueiden kanssa. Lisäksi en muistanut yhden rastin sijaitsevan sillan päällä, vaikka olin asian huomioinut ennen starttia rastimääritteistä. Loppuradan aitalabyrinteissä en huomannut nopeinta valintaa rastivälillä 11-12. Onnettoman suorituksen kruunasi rastivälillä 14-15 otettu hylkäys. Hervannan yleisurheilupyhätön tartani oli merkitty kielletyksi alueeksi, mutta minulla oli jo katse kaukana edessä, että missä rasti 15 sijaitsee ja lisäksi suunnittelin juostessa seuraavan rastivälin reitinvalintaa. Jossain vaiheessa huomasin, että nyt taidan juosta kielletyllä alueella, mutta siinä vaiheessa oli jo my...

Jukolaennakko

Jukola tulee. Oletko valmis? Olenko minä valmis? Tuskinpa vain, jos totuus pomppaa lasten suusta. Roosa 5 v. kiteytti ruokapöydässä Jukolan tavoitteet ja asetelmat sanoiksi. Roosa: "Isi, oletko hyvä suunnistaja? Et sinä mitään voita. Ranskalaiset ja sveitsiläiset voittaa tai Kalevan Rasti-Veikot".

Vintage training

Viikonloppuna kokeilin todellista Old school harjoittelua. Lauantaina heräsin klo 6:00 ja säntäsin juoksemaan pitkää lenkkiä klo 6:25. Juoksin keväisessä -18C pakkasessa arviolta 35 kilometrin lenkin. Lopussa sattui pieni laskuvirhe ja lopetin sen 5 minuuttia suunniteltua aikaisemmin sekuntaattorin pysähtyessä aikaan 2:40. Nopean aamupalan jälkeen lähdettiin Markus "Hannunveli" Airilan kanssa metsätöihin polttopuita tekemään. Eikös ennen vanhaan juoksijat harjoitelleet näin - yli kolmenkympin aamulenkki ja sitten päiväksi metsätöihin? Illalla kello 17:40 minun oli pakko lopettaa, koska kaupunkilaisnuoren heikot lihakseni eivät enää jaksaneet eikä moottorisaha pysynyt enää kädessä. Nälkäkin rupesi jo olemaan. Ruipelot ylävartalon lihakseni olivat íllalla "kohtalaisen" kipeät päivän rehkimisen jälkeen. Pullamössösukupolven edustajana en ole oikein tottunut tällaiseen.    

Normikevät

Viime vuosina keväät ovat noudattaneet samaa kaavaa. Lunta on niin pirusti, että suunnistamaan ei pääse ennen vappua. Tänään aamulla paukutellut -22 C pakkanen ei varsinaisesti enteile ripeää lumien sulamista. Melko huvittava keli maaliskuun puolivälissä. Suunnistus.netissä oli taas käynnissä perinteinen kevään päänavaus siitä, että korkeat nietokset pitkälle keväälle ei haittaa, koska se mahdollistaa runsaan hiihtämisen entistä lähemmäs mittumaaria. Tämä on kuulemma hyvä asia kesän kilpailukautta ajatellen. No, tuohon jokavuotiseen provoon ei kukaan kuitenkaan kunnolla tarttunut.  

Uhkapeliä ja juoksukilometrejä

Jahas, paljon on ehtinyt Keravanjoki jäätyä siitä, kun viimeksi jotain rustasin blogiin ylös. Aloitetaanpa tärkeimmistä uutisista eli uhkapelien ja varsinkin korttipelien jännittävästä maailmasta. Kyse ei suinkaan ole siitä, että kantapääleikkauksen jälkeen juoksuharjoittelun aloittaminen olisi tällä hetkellä jonkinlaista uhkapeliä suurilla panoksilla ja sitäkin suuremmalla riskillä. Ehei. Kyseessä on paljon arkisempi asia eli lapset ovat innostuneet hirveästi korttipeleistä ja me pelaamme melkein joka ilta korttia. Iltana eräänä, taisi olla joku pakkasilta viikko kaksi takaperin, Topias iski ristijätkän ( ♣J ) pöytään ja rallatteli "Jii niin kuin Jere Pajunen, Jere Pajunen". Siitä lähtien jätkät ovat olleet lasten korttipeleissä Jere Pajusia.

Tutkimus: Omenat putoavat puun juurelle

Tänään lapset pohtivat omaa iltasatua. Siinä eivät seikkailleet prinsessat, eivät puhuvat koirat eivätkä edes pelkästään merimiesnuttuihin pukeutuneet valkosulkaiset ankat. Sadun draaman kaari kulki lapsilla lyhykäisyydessään näin: "Tero Föhr voittaa Olav Lundanesin... ...Jukolan viestissä". Varmasti monissa muissakin lapsiperheissä iltasaduissa seikkailevat urheat suunnistajapojat ja -tytöt, jotka käyvät pelotta ylivoimaiselta tuntuvaa vastustajaa vastaan pelastaakseen valtakunnan tai edes löytääkseen seitsemännen rastin.

Nitojalla kokoon parsittu mies

Nitojalla me korjaamme sen Jalkaleikkauksen jälkeiset päivät menivät pääasiassa nukkuessa. Liekö syynä toimettomana makaaminen vai lääkkeet, mutta aivan kuten neljä vuotta sitten vastaavassa tilanteessa, en meinannut pysyä päivisin millään hereillä. Yöunetkin olivat parhaimmillaan 11 tunnin mittaiset, mikä on perin epätyypillistä minulle. Varma keino nukahtaa oli lukea lapsille satukirjaa. Yksi satu, isi nukkuu kolme varttia, taas yksi satu, ja jälleen isi nukkuu kolme varttia. Ei ole ihme, että lapsille luetaan iltasatuja, niin hyvin ne tainnuttavat lapset ja lastenmieliset nukkumattien maille. Lasten suosikkien Tatun ja Patun sanoin: "Hyvän aterian päälle mukava satu ja leppoisat päiväunet".

Tutkimus: Telakkamiehillä raskaat työolot

Juoksutauko on aiheuttanut jo pahoja vieroitusoireita. Pyörälenkeillä katselen koko ajan polkuja sillä silmällä. Mittailen katseellani mihin asettaisin askeleeni, jos olisin nyt juoksemassa. Minkä juurten välistä ponnistaisin ja miten väistäisin oikealla olevaa koivun vesaa. Lisäksi öiset unet ovat täynnä juoksua ja juoksua ja juoksua... Viime yönä juoksin unessani yksin harjoituksissa 3000 metrin esteet aikaan 8:22 ja osia. Aiemmin olin juossut unessani 800 metrin kilpailun rennosti aikaan 1:41 ja voitin selvästi Niclas Sandelssin, jolla oli vähän tahmeampi päivä. Monet sanovat etteivät pääse noihin aikoihin edes unissaan, mutta minullepa se on unissani helppoa kuin heinänteko. En tosin tiedä miten heinää tehdään. Eräs radioon soittanut maaseudun kanta-asukas moitti tuimaan sävyyn: "Miksi te kaupunkilaiset aina viljelette tuota sanontaa vaikkette edes tiedä mitään heinänteosta. Ei se ole niin helppoa kuin te luulette!"

Arki edessä, olympialaiset takana

Kesälomalla Kyrös-Rastin kisoissa kisakuuluttajan haastattelussa (Kuva: Kyrö-Rasti) Huh,viime viikkoina on ollut niin kiirus, että ei ole ehtinyt blogiinkaan kirjoittamaan. Illat ovat menneet pääsääntöisesti suomalaisten menestystä olympialaisissa jännittäen. Lontoon kisoista jäi päällimmäisenä mieltä askarruttamaan kaksi kysymystä: Miksi purjehduksen match race -luokassa veneiden paremmuutta maaliviivalla ei mitata veneen keulasta, vaan jostain lepattavan purjeen riekaleesta? Kuinka kilpakävelijät saavat ajettua itsensä niin totaalisen väsyksiin? Juoksussahan se on aika vaikeaa, koska väsyn iskiessä ja energian loppuessa pistetään usein kävelyksi.

Kesäloma on suunnistajan parasta aikaa

Kesäloma on vuoden kiireisintä aikaa. Ensin rakennettiin terassia ja pihaa. Sitten tehtiin puolentoista viikon lomareissu Saksaan. Saksasta paluun jälkeen aherrettiin taas takapihan kimpussa. Nyt on takapihan urakointi viimeisiä reunakiviä vaille valmis eli nyt on aikaa suunnistajan oikeille kesälomariennoille eli suunnistamiselle. Saksan normaalimatkan finaalimaastoa

Tiomilaan suurin odotuksin

Vehkalahden Veikot lähtee Tiomilaan jälleen kerran suurin odotuksin ja toivein. Vaikka ykköskentällisen hyökkäysmiehistölle lätkäistiin pitkät juoksukiellot. Juoksukiellosta kärsivät loukkaantumisten takia Föhr, Lehto ja Schneider. Lauenstein puolestaan on anonut harjoitusvapaata ja se hänelle näissä olosuhteissa myönnettiin. Mutta tavoitteista ei silti lähdetä tinkimään. Kärjessä ensimmäisestä osuudesta lähtien eikä lopussa päästetä ketään ohi. Perinteisesti tämän taktiikan toteutuessa loppusijoitus on ollut hyvä tai erittäin hyvä. Lasten suusta kuultua Seurasimme lounaan lomassa Finnspring-viestin liveseurantaa. Eveliina 34v: " Laitisen Petteri oli osuutensa nopein " Roosa 4v: " JEE, JEE!!! " Topias 7v: " Kuka? Äiti, kuka? " Ennen kisaseurantaa Roosa oli halunnut aamulla lähteä aamulenkille. Oli sitä jo illalla suunnitellut. Roosa suostui siihen, että ensin syötäisiin aamupuuro ja lähdettäisiin vasta sitten. Alussa ohitimme muutamia valkovuokkoj...

Kisaraportti: Finnspring 28.4.2012

Tänään kisattiin yksi kevään klassikoista eli Finnspring eteläisessä Sipoossa. Maasto ja rata olivat klassikon arvoiset. Mukava normaalimatkan rata, jossa oli sopivasti yhdistelmä pitkiä ja lyhyitä rastivälejä Sipoon toiseksi parhaassa maastossa (paras on tietenkin Gillerberget). Unohtamatta tietenkään kevään klassikkoon sopivaa keliä eli kylmiä märkiä soita ja lunta paikoitellen.

Tiedote: uusi valmennusyhteistyö julki

Eilen TV-kovaa töistä kotiin juostessa Koivukylän seutuvilla natiivi puistojen mies kannusti "Vauhtia lisää!". Paikallisella Vantaan radanvarsilähiöiden möreällä puheparrella huudettuna tuo kuulosti todella hienolta. Mutta hän oli niin oikeassa. Vauhti oli liian hiljainen. Liekö  puistonpenkkivalmentajan ohjeen ansiota, että tänä aamuna flunssan jäljiltä koholla olleet juoksusykkeet olivat tippuneet yhdessä yössä 10 napsua. Toisaalta vanha faktahan on se, että vaivoihin ja kolotuksiin auttaa TV-kova juoksu. Puistonpenkkikoutsit ovat Korsossa ja muissa radanvarren onnellisissa kylissä ennenkin auliisti jakaneet valmennustietouttaan. Näissä ohjeissa on aina piillyt totuuden siemen tai kenties jopa ituja. Treenit on ihmisen parasta aikaa. Lasten suusta kuultua Harjoittelu se on mikä kannattaa. Roosa tokaisi kiipeilytelineellä roikkuessaan: "Vahvistan käsiä, että jaksan nostaa taloja".