Siirry pääsisältöön

Pää jäässä, kainalot hiessä, mikä se on?

Mikä se on, kun on pää jäässä, mutta kainalot hiessä? Se on tietenkin Petteri Muukkonen Turku sprintissä eli Huippuliigan kolmannessa osakilpailussa. Ja hellettä tietenkin. Jäinen pää ei tässä asiayhteydessä tarkoita kylmähermoista suoritusta, vaan ihan rehellistä vanhan kansan ikiroutaa korvien välin pitkällä pururadalla. "Suunnistaessani" yhdeksännelle rastille ajatuksenani oli juosta aiemmasta tuttuun tienylitykseen ja sitten katua oikealle koulun portille. Helppo rastiväli siis. Päätin lueskella seuraavat rastivälit valmiiksi ja katsoin jopa kartan kääntöpuolelta loppulenkin ensimmäiset rastivälit valmiiksi. Sitten nostin taas katseeni kartasta ja keskityin koulun pihaan kaartamiseen. Ja voi videlis! Olin kääntynyt väärälle poikkikadulle. Samalla olin juossut kieletyksi merkatun kadun yli.

Tyhmä, tyhmempi, Muukkonen

Tsemppasin kuitenkin loppuradan parhaani mukaan, mutta maalissa ilmoittauduin järjestäjille aikovani hylätä itseni tässä kisassa. Radan loppu sujui minulta hyvin olihan se sen verran helpompaa suunnistusta. Ja ihan tosissani uskottelen itselleni omaavani menestysmahdollisuuksia syyskuun SM-sprintissä. Kesän Huippuliiga puolestaan on omalta osaltani paketissa sillä takaa-ajona käytävään finaaliin Espooseen en aio lähteä.

Loppurata sujui ongelmitta

Huippuliigan sprintin jälkeen jännitimme Topiaksen kisaa kansallisessa kisassa (>> kts. raportti Topiaksen blogista), minkä jälkeen juoksin pitkän loppuverryttelyn kohti laskevaa ilta-aurinkoa Turusta Naantaliin. Keli jatkui kuumana liki 30-asteen helteenä. Ilman paitaa juostessani eräs pieni tyttö sanoi äidilleen: "Tuo juoksee ilman paitaa. Ja ilman housuja". Tyttö varmaan tarkoitti, että minulla ei ollut pitkiä housuja.

En muista koska jotakuta olisi purrut kyykäärme kisoissa. Enkä nyt oikein muista ketään tuttua, jota olisi ylipäätään purrut kyy missään. Turku sprintin puistikossa paratiisin porteilla omenapuiden katveessa vaani kuitenkin käärme, joka puri yhtä tuttua nilkkaan. Jos on kyyn puremat harvinaisia metsäkisoissa, niin onko koskaan aiemmin kyy purrut ketään puistosprintissä?

Muukkosen ruokakorneri

Olen ryhtynyt kasvissyöjäksi. No ei vaiskaan. Ei kai yksi kerta taparikollista tee? Tunnistaako kukaan mitä lähimetsän antimia kasvissosekeiton päälle on ripoteltu?

Kasvissosekeitto, Kerava, Suomi


Italialainen keittiö on kansainvälisesti tunnetumpi kuin keravalainen keittiö. Välimeren alueen ruokaympyrää kehutaan erittäin sydän- ja verisuoniystävälliseksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että italialainen ravintolaruoka oli pienimuotoinen pettymys. Kokkia ei voi ainakaan liiasta yrityksestä syyttää.

Pihvi, Venetsia, Italia


Kommentit

  1. Käenkaalia eli ketunleipiä on keittoon ripoteltu

    VastaaPoista
  2. Hieno ele! Ilmoititko kovaankin ääneen?

    VastaaPoista
  3. Ei tarvinnut korottaa ääntäni. Uskoivat vähemmästäkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....