Siirry pääsisältöön

Pää jäässä, kainalot hiessä, mikä se on?

Mikä se on, kun on pää jäässä, mutta kainalot hiessä? Se on tietenkin Petteri Muukkonen Turku sprintissä eli Huippuliigan kolmannessa osakilpailussa. Ja hellettä tietenkin. Jäinen pää ei tässä asiayhteydessä tarkoita kylmähermoista suoritusta, vaan ihan rehellistä vanhan kansan ikiroutaa korvien välin pitkällä pururadalla. "Suunnistaessani" yhdeksännelle rastille ajatuksenani oli juosta aiemmasta tuttuun tienylitykseen ja sitten katua oikealle koulun portille. Helppo rastiväli siis. Päätin lueskella seuraavat rastivälit valmiiksi ja katsoin jopa kartan kääntöpuolelta loppulenkin ensimmäiset rastivälit valmiiksi. Sitten nostin taas katseeni kartasta ja keskityin koulun pihaan kaartamiseen. Ja voi videlis! Olin kääntynyt väärälle poikkikadulle. Samalla olin juossut kieletyksi merkatun kadun yli.

Tyhmä, tyhmempi, Muukkonen

Tsemppasin kuitenkin loppuradan parhaani mukaan, mutta maalissa ilmoittauduin järjestäjille aikovani hylätä itseni tässä kisassa. Radan loppu sujui minulta hyvin olihan se sen verran helpompaa suunnistusta. Ja ihan tosissani uskottelen itselleni omaavani menestysmahdollisuuksia syyskuun SM-sprintissä. Kesän Huippuliiga puolestaan on omalta osaltani paketissa sillä takaa-ajona käytävään finaaliin Espooseen en aio lähteä.

Loppurata sujui ongelmitta

Huippuliigan sprintin jälkeen jännitimme Topiaksen kisaa kansallisessa kisassa (>> kts. raportti Topiaksen blogista), minkä jälkeen juoksin pitkän loppuverryttelyn kohti laskevaa ilta-aurinkoa Turusta Naantaliin. Keli jatkui kuumana liki 30-asteen helteenä. Ilman paitaa juostessani eräs pieni tyttö sanoi äidilleen: "Tuo juoksee ilman paitaa. Ja ilman housuja". Tyttö varmaan tarkoitti, että minulla ei ollut pitkiä housuja.

En muista koska jotakuta olisi purrut kyykäärme kisoissa. Enkä nyt oikein muista ketään tuttua, jota olisi ylipäätään purrut kyy missään. Turku sprintin puistikossa paratiisin porteilla omenapuiden katveessa vaani kuitenkin käärme, joka puri yhtä tuttua nilkkaan. Jos on kyyn puremat harvinaisia metsäkisoissa, niin onko koskaan aiemmin kyy purrut ketään puistosprintissä?

Muukkosen ruokakorneri

Olen ryhtynyt kasvissyöjäksi. No ei vaiskaan. Ei kai yksi kerta taparikollista tee? Tunnistaako kukaan mitä lähimetsän antimia kasvissosekeiton päälle on ripoteltu?

Kasvissosekeitto, Kerava, Suomi


Italialainen keittiö on kansainvälisesti tunnetumpi kuin keravalainen keittiö. Välimeren alueen ruokaympyrää kehutaan erittäin sydän- ja verisuoniystävälliseksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että italialainen ravintolaruoka oli pienimuotoinen pettymys. Kokkia ei voi ainakaan liiasta yrityksestä syyttää.

Pihvi, Venetsia, Italia


Kommentit

  1. Käenkaalia eli ketunleipiä on keittoon ripoteltu

    VastaaPoista
  2. Hieno ele! Ilmoititko kovaankin ääneen?

    VastaaPoista
  3. Ei tarvinnut korottaa ääntäni. Uskoivat vähemmästäkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.