sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mies paketissa - kausi ei vielä

Liian suuri vuori kivuttavaksi - elämä ylipäätään siis.

Tämä kausi on ollut yhtä konttaamista. Usein on ollut tunne, että olen ollut vain muiden jaloissa tien tukkona. Tänään SM-viestissä olin sitä kirjaimellisesti. Aloitusosuuden lähtösuora oli suora ja leveä, ja tilaa piti olla. Näin ainakin ihastelimme ennen starttia. Mutta valitettavasti jonkun jalat osuivat minun jalkoihini, ja heitin valkoisen vyön ukemit sepelipinnalle. Ensimmäinen takanani tullut ehti hypätä ylitse, mutta saman kylän poika Eero Saleva ei enää ehtinyt reagoida maahan langenneeseen nelikymppiseen mieheen. Eerolle kävi vähän pahemmin, ja olkapää taisi mennä sijoiltaan. Minä puolestaan selvisin pienellä paikkauksella kisan jälkeen ensiavun kokeneiden tyttöjen hoidossa. Eerolle pikaista paranemista.

Kaikki miehet vielä pystyssä (Kuva Rasti-Kurikka)

Miestä lakoaa kuin lakeudella viljaa (Kuva Rasti-Kurikka)

Tämä konttaaminen kuvastaa hyvin niitä tuntoja, joita tänä kesänä on suunnistuskinkereissä minulla ollut. Epäonnistumiset ja huonosti mennyt kausi on se suurin motivaation kaivo, josta vinssaan ylös uutta motivaatiota harjoitteluun ensi kautta varten. Haluan olla parempi, kuin viimeisin kausi. Olen jo suunnitellut miten aion harjoitella. Palaan vuosien 2010 ja 2011 harjoitteluun. Noiden vuosien jälkeen olen yrittänyt liikaa, ja väsymys on käynyt meillä usein kylässä. Harjoitusmotivaatiota lisää myös se, että minun pitää tehdä paluu MM-kisoihin. Toinen keravalainen eli Hannu Airila juoksi itsensä kahdeksanneksi Ruotsin MM-kilpailuissa. Oikein Urheiluruudussa, valtakunnan näköradiossa, Hannu kertoi sivunneensa näin Keravan ennätystä MM-suunnistuksissa. Niin kuin Bubka konsanaan, minun pitää parantaa ensi vuonna yhdellä pykälällä. Tavoitteeni on siis olla seitsemäs MM-kilpailuissa Eestissä. Tänä kesänä kävin jo valmistavalla leirillä Tallinnan lähistöllä. Auttaakohan se?

PS. Muistakaa lukea Nuivan meiningin skandaaliuutinen. Nuiva meininki

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kesäloman urheilukalenteri alkaa täyttyä

Kuva: Aapo Laiho


Peruskuntoleiri Muukkosen tapaan

Urheilijan kesälomaa leimaa matkustaminen ympäri suvista Suomea ja helteistä Eurooppaa erilaisten urheilutapahtumien perässä. Niin myös meidän perheessä. Meidän lomakalenterissamme ja -kartassamme on ollut yksi kohde merkittynä jo pitkään. Koska suunnistusseurani Vehkalahden Veikot järjestää Fin5-suunnistusviikon, minä olen siellä talkoissa auttamassa järjestelyissä. Samalla muut pääsevät suunnistamaan koko suunnistusviikon.

Vaikka vietämme viikon samassa tapahtumassa, minun aikarautani edistää muihin nähden. Kun muut vielä jatkavat ihania uniaan, minun harjoitusohjemassani lukee, että "pyörällä kisakeskukseen + rastien tarkistus juosten". Illalla puolestaan lukee "rastien haku juosten + pyörällä majoitukseen". Tiedossa on minulle siis keskikesän peruskuntoleiri. Tätä varten minun täytyy käydä vielä ostamassa parempi pyöränkuljetuteline autoon (tai sitten ajan pyörällä Keravalta Haminaan). Paremman pyörän ehdinkin jo ostaa aiemmin pidempää työmatkaa varten.


Kun muu perhe lomailee


Kun lapset käyvät kisapäivien jälkeen mm. risteilyllä kansallispuistossa,  ja nauttivat palkinnoiksi saamistaan Tykkimäen lahjakorteista, minä kuivaan hikeä otsaltani, ja noudan vielä pari rastia. Minä tykkään aina, kun fyysiseen harjoitteluun saa yhdistettyä jotakin hyödyllistä kuten esimerkiksi kaupassa käyntiä, kirjeiden viemistä, tai rastien hakua ja tarkistamista, niin kuin nyt. Uskon, että ihan hyvät harjoitusmäärät saan kasaan.

En ole ikinä viihtynyt missään festivaaleilla tai konserteissa. Jos lasten Hevisaurus-konsertteja ei lasketa, niin edellinen kerta on 90-luvun puolivälistä, kun kävimme kuuntelemassa Klamydiaa Ankkarockissa. Pitäisikö kerrankin pistää elämä risaiseksi, ja mennä kuuntelemaan Fin5:n välipäivänä ZZ Top:ia bastionille?


Kuva: Aapo Laiho

Kuva: Aapo Laiho

torstai 14. huhtikuuta 2016

Työmatkaliikkujan leima otsassa

Kuva: http://www.papadakismanolis.gr/userfiles/image/normal/RunningInFog1.jpg


Kun pähkähulluksi leimataan, niin siitä jää ikuinen jälki, aivan kuten Mustanaamion sormuksesta. Kun pähkähulluus jatkuu riittävän pitkään, status nousee "asiantuntijaksi". Kesävyysurheilu.fi haastatteli minua työmatkaliikuntaa käsittelevään juttuunsa asiantuntijana. Kivaa, uusi meriitti sekin. Vinkit tarkistaa "asiantuntijan" vinkit työmatkan taittamiseen juosten ko. artikkelista. Jutut toistaa samaa jargonia kuin ennenkin. En ole keksinyt mitään uutta. Reppu selkään ja menoksi. Töissä odottaa vaihtovaatteet valmiina. Juoksemalla säästää junalipun hinnan ja niin edelleen, ja niin edelleen. Samat jorinat vuodesta toiseen. Puuttuu vain kiikkustuoli ja harmaa tukka.