Siirry pääsisältöön

Tiomilaan suurin odotuksin

Vehkalahden Veikot lähtee Tiomilaan jälleen kerran suurin odotuksin ja toivein. Vaikka ykköskentällisen hyökkäysmiehistölle lätkäistiin pitkät juoksukiellot. Juoksukiellosta kärsivät loukkaantumisten takia Föhr, Lehto ja Schneider. Lauenstein puolestaan on anonut harjoitusvapaata ja se hänelle näissä olosuhteissa myönnettiin. Mutta tavoitteista ei silti lähdetä tinkimään. Kärjessä ensimmäisestä osuudesta lähtien eikä lopussa päästetä ketään ohi. Perinteisesti tämän taktiikan toteutuessa loppusijoitus on ollut hyvä tai erittäin hyvä.

Lasten suusta kuultua

Seurasimme lounaan lomassa Finnspring-viestin liveseurantaa.
Eveliina 34v: "Laitisen Petteri oli osuutensa nopein"
Roosa 4v: "JEE, JEE!!!"
Topias 7v: "Kuka? Äiti, kuka?"

Ennen kisaseurantaa Roosa oli halunnut aamulla lähteä aamulenkille. Oli sitä jo illalla suunnitellut. Roosa suostui siihen, että ensin syötäisiin aamupuuro ja lähdettäisiin vasta sitten. Alussa ohitimme muutamia valkovuokkoja.
Roosa: "Kukkien kerääminen on lopussa palkkio. Ensin pitää juosta aamulenkki. Lopuksi saa kerätä kukkia".
Näin tehtiin. Suosittelen muillekin aamulenkkeilijöille - aamulenkki ensin ja kukkien keruu vasta sitten.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....