Siirry pääsisältöön

Puoliksi harjoiteltu on hyvin suunniteltu

Ajattelin harjoitella tällä viikolla vähän vähemmän eli pitää niin sanotun viloveckanin. Gustav Bergmankin piti viloveckanin (>> Gustav Bergman: Vilovecka). Keksin ajatuksen tällaisesta anomaliasta vasta sunnuntai-iltana. Sallinette seuraavaksi pienen sanaleikin. Taivaalta satoi jäätävää jäätävää tihkua, joka on jäädyttänyt kaikki tiet ja polut. Alijäähtynyttä vettä. Talvi yllätti autoilijat.
Kolmikymmenvuotinen sota. Minä kuvassa pienenä taka-alalla Urheilukoulun upseerikokelaana.



Koska kroppani saattaa liukkaalla juostessa sanoa itsensä irti kuin loppuun ajettu Corolla, päätin keventää vähän harjoitteluani tälle viikolle etten loukkaa itseäni liukkailla jääkeleillä. Päätös taisi olla oikea, koska maanantain perinteinen tasavauhtinen reipas juoksulenkki oli täysi mahdottomuus. Hyrylässä oli jäässä pyörätiet, hiekkatiet ja jopa metsäpolut. Lisäksi parahiksi alkoi lumisade, joka ripotteli tomusokeria mustan jään päälle. Metsän puolella otsalampun valon kantama ulottui lumisateessa vain parin Porvoon mitan päähän. Riittävän kovaa tempoa ei olisi siis pystynyt pitämään yllä missään - ei tiellä, ei poluilla eikä metsän puolella. En olisi pystynyt juoksemaan edes suosittelemaani PK2:sta. Odottelen parempia kelejä kunnes voin taas pyöräyttää isolla kammella.

Joskus nuorempana pidin tiukasti kiinni järjestelmästä, jossa harjoittelin kolme viikkoa paljon ja kevensin neljäntenä. Jahve lepäsi ison kirjan mukaan seitsemäntenä päivänä. Niin tarkkaan en uskonnontunneilla kuunnellut, että olisi jäänyt mieleeni pitikö taivaskannen Iso-Jahvetti myös lepoviikkoja säännöllisesti? Ehkä Hänellä on käynyt kuten minulla eli ote on vähän lipsunut vuosien saatossa. Minä rupesin harjoittelemaan viikosta toiseen samoja määriä ja Hän jatkoi luomistyötään samalla menolla viikosta toiseen. Samanlaista luomistyötä molemmilla - valmista ei näytä tulevan kummallakaan. Minä rakennan kuntoani kuin konsanaan Iisakin kirkkoa, mutta valmiiksi ei tule ei millään. Peruskunnon kehittäminen ja nousujohteinen urheilijanura ovat kestäneet kohta pidempään kuin Kolmikymmenvuotinen sota. Nousujohteisuutta on silti vielä ilmassa sillä juostessa sykkeeni ovat pitkän seurantajakson alhaisimmat ja leposykkeessäkin saavutin uuden ennätykseni 33. Kaukana ovat ne vuodet, kun ollessani palautunut, leposykkeeni oli 45. Muistan, kun piiriryhmän leirillä mittailin leposykettä ja tuskailin, kun se jäi pyörimään lukemiin 48-49.
Kesätöissä Iisakinkirkon työmaalla rakennustelineiden kokoomis- ja purkuhommissa.

Koska minulla on (1) takana useampi viikko nousujohteista harjoittelua uudella harjoitusohjelmalla, (2) ennätysalhaiset sykkeet, (3) kevyen tuntuiset jalat ja koska (4) uusittuun harjoitussuunnitelmaani on painettu boldilla Comic sans -fontilla käsky harjoitella vähemmän, pidän kevennetyn harjoitteluviikon hyvällä omallatunnolla. Vaikeaa se tulee olemaan, sen tiedän, mutta minä aion yrittää. Aion yrittää palokunnan hevostakin kovemmin. Tavoitteenani on harjoitella viloveckanilla 70-80% normaalista määrästä. Sen jälkeen jää vielä muutama viikko aikaa kohentaa kilometrikisan lukemia (>> Kilometrikisa). Minulta on vielä 200 km rikkomatta ja kärki huitelee jo lukemissa 281 km.

Lenkillä kuultua

Korson alkuasukas huusi minulle kovaan ääneen: "Jaksa loppuun asti. Enää 200 km jäljellä. Ei näy eukkoasi. Ei se saa kiinni."

Työpaikalla kuultua

"Käykö urheilijakin Raxissa?"
"Nyt, kun kevät tulee, alatko käymään lenkillä?"

Lasten suusta kuultua

"Rosvo varastaa ilmaiseksi"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.