Siirry pääsisältöön

Sprintin karsinta selvitetty

 
MM-sprintin karsinnan tärkein tavoite on suoritettu eli finaaliin pääsy. Ehdin kuitenkin sorvata karsinnassa muutaman mojovan virheen poikasen. Rastille 9. olisi pitänyt juosta oikealta vasemmalta (+5 sek). Onhan se ihan selkeästi lyhyempi.



Kolmelletoista luulin tuleeni eri talojen välistä ja koukkasin rastista vasempaan pienen mutkan (+5 sek).


Isoin virhe tuli rastilla 19., kun katsoin fiksuna suunnistajan jo kaukaa minkä talon kulmalle suuntaan. Tietenkin suuntasin katseeni kauimpaan mahdolliseen näkyvään taloon. Tosi fiksua. Tappiota +25 sek. Kaksi jälkimmäistä virhettä olivat molemmat yksinkertaisia samaistusvirheitä. Kaikki mökkikylän mökit näyttivät samanlaisilta ja usin oli todella vaikea pysyä kärryillä minkä talon välistä on menossa. Hieno sprinttimaasto ei voi muuta sanoa.





Yritin karsinnassa pitää yhtä hauskaa kuin Topiaksella näyttää olleen yleisökisoissa. Jatketaan samalla meiningillä finaalissakin. Hauskanpitoa ja suunnistuksesta nautiskelua.





Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi12 heinäkuuta, 2013

    Nonnii, se olikin nyt sit siinä...se huippu-urheilu eli nyt sit vaan veteraanisarjoihin kuntoilemaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....
39 kommenttia
>> Lue lisää...