Lopettamispäätöksiä

Syksyn saapumisen tunnistaa varmoista syksyn merkeistä Muuttoaurat suuntaavat etelään, talven tulo yllättää autoilijat ja lehtipuhaltimet puhaltavat. Syksyn huomaa tulleen myös siitä, että suunnistajat tekevät lopettamispäätöksiä urallaan. Varsinkin tänä syksynä lopettamispäätöksiä on tipahdellut tavallista enemmän. Suomen oloissa vastaavaa on koettu viimeksi syksyllä 2001. Tuolloin suunnistajien lopettamispäätöksissä koettiin edellinen tilastopiikki. MM-kotikisojen jälkimainingit ruokkivat lopettamispäätöksiä samalla voimakkuudella kuin lamavuosien on todettu nostavan syntyvyyttä.

 

Syksy ei tule ennen syksynmerkkejä

 

Mutta miksi Sveitsissäkin kiertää lopettamispäätösten epidemia? Onko Suomesta alkunsa saanut lopettamispäätösten vyöry muuttunut maailmanlaajuiseksi pandemiaksi? Onneksi monella suunnistajalla on jo äidinmaidosta lapsena saatu vastustuskyky lopettamispäätöksiä vastaan. Minulla on yleensä ollut hyvä vastustuskyky. Kerran pääsiäisleirillä kymmenistä osanottajista vain kaksi ei sairastunut sitkeään ja pitkäkestoiseen flunssaan: ikiterve Leskisen Jussi ja minä. Minullakin flunssa yritti murtaa puolustusta 12 tunnin ajan, mutta säilyin terveenä.

Eilen koin samanlaisen pikataudin. Joku pöpö yritti murtautua palomuurista läpi ja olin 12 tuntia vuoteenomana. Ja se oli siinä - tauti meni yhtä nopeasti kuin se tulikin. Luulen, että minuun oli iskenyt lopettamispäätös-pandemia, mutta puolustuskykyni piti sen loitolla. En siis lopeta harjoittelua vieläkään. Kun ei ole mitään suurempaa ikinä saavuttanut, niin kuinka sitä kehtaa lopettaa yrittämästä. Vauhti hidastuu ja selkä kumartuu, mutta haaveet elävät. Jotkut muuttolinnut eivät tajua pakata kapsäkkejään ja lähteä lämpimään, vaan jäävät tähän kohmeiseen maahan ja painavat leuan rintaan. Alkaa talven peruskuntokausi.

 

Leuka rintaan ja pitkälle lenkille. Keravanjoen rantapolut ovat jo vähän jäässä.

Suunnistuskisoissa kuultua

Helsingin Suunnistajien juniori toiselle: "Hyvä, että se Pekka Nikunen tulee meille valmentajaksi".