Siirry pääsisältöön

Ei ole häävit lenkkipolut

"Ei ole häävit lenkkipolut" - suunnilleen näillä sanoilla kuvaili Eurosportin selostaja kenialaisten lenkkireittejä, kun Lontoon maratonin tv-lähetyksessä näytettiin Kenian poikien haastatteluita Itenistä Keniasta. Vaikeahan sitä on lenkkeillä mäkisillä poluilla ja hiekkateillä - vieläpä yli 2000 korkeudella merenpinnasta. Yritä nyt siellä harrastaa kestävyysjuoksua. Asfalttia ei näkynyt missään. Monet Euroopan kestävyysjuoksu- ja suunnistushuiput käyvät talvisin sankoin joukoin Keniassa leireilemässä ja voivottelemassa niitä kehnoja lenkkipolkuja, joilla Kenian lenkkikansa joutuu tallustamaan. Miten kovia ne olisivatkaan, jos kylästä löytyisi tasaista ja kovaa asfaltoitua pyörätietä lenkkareiden syötäväksi.

Häävi vai häävitön?

Sunnuntain oma pitkä lenkkini häävejä sulia metsäkankaita haeskellen piti ajoittaa siten, että ehdin seuraamaan Lontoon maratonia taulutöllöttimen välityksellä. Kenian kärkimaratoonareiden yritykset mahtua kolmen hengen olympiajoukkueeseen takasi sen, että kovaa oli lähdettävä liikkeelle. Ja sitä vauhtia mieluusti maaliin asti jatkaen. Lähtöviiva oli tupattu täyteen miehiä, joiden henkilökohtaiset bestikset oli alle 2:06. Kipsangin bestis oli näistä tietenkin paras 2:03:42 vain 4 sekuntia maailmaennätyksestä. Kilpailusta tuli kuitenkin pieni pettymys. Ei tullut maailmanennätystä. Ei edes reittiennätystä. Eivätkä kenialaiset tulleetkaan laajalla rintamalla maalisuoralle Buckenheimin palatsin edustalle. Kipsang menetti loppukirissään muhkean rahabonuksen reittiennätyksen rikkomisesta, josta hän jäi nuo hänelle tutut 4 sekuntia. Olisikohan puolimatkan välikiri, jossa kilometri suhahti ajassa 2:43 ja vitonenkin välillä 20-25 km aikaan 14:09, vähän syöneet eväitä loppumatkasta. Ainakin välikiri ratkaisi hänelle kisan voiton ja vuodepaikan olympiakylän majoituksessa. Muut tuohon vauhdinlisäykseen mukaan lähteneet sakkasivat kyllä pahemman kerran. Kaksinkertainen maailmanmestari Abel Kirui ja Etiopian Feyisa Lilesa hiipivät molemmat lopussa 3:50-kilsavauhtia.

Näin siis kului tv:n ääressä minun sunnuntaipäiväni. Samana viikonloppuna kisattiin muualla Suomessa niin suunnistuksen kevään klassikossa Silja-rasteilla Paimiossa EM-kisalipuista kuin maantiejuoksun SM-kisoissa Kuopiossa. Minä yritän kammeta itseni starttiviivalle viikon päästä toisessa kevään suunnistusklassikossa Finnspring-suunnistuksessa Sipoossa. Tällä hetkellä tosin syke ja juoksuvauhti vastaavat vuoden 1993 harjoituspäiväkirjamerkintöjä, mutta on onneksi vielä viikko aikaa toipua. Aina on ottanut pienen aikansa, että flunssan jälkeen syke palautuu normaalille tasolleen. Tavoitteena olisi viikon päästä kysellä EM-kisalipun perään. Saa nähdä miten käy.

Kommentit

  1. Tiomila-menestys taitaa jäädä nyt taas sitten saamatta jos Föhrin koipi on niin huonossa kunnossa?

    VastaaPoista
  2. Kyllä me taas sadan sakkiin mennään, että heilahtaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis helposti sadan sakkiin, jos ei sorruta siihen, että lähdetään siihen systeemiin, boolagettiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....