Siirry pääsisältöön

Vehkalammen Veikot 33. Tiomilassa

Maajoukkuemiesten poissaolojen takia tämän vuoden Tiomilassa seuramme Vehkalammen Veikkojen tavoitteena oli kamppailla parhaan kakkosjoukkueen tittelistä. Jäimme tästä  harmittavasti vain muutaman sijan. Olimme sijalla 33 ja Haldenin kakkosjoukkue oli vain neljä sijaa meidän edellämme. Voitimme kuitenkin muut kovat kakkosjoukkueet eli Kalevan Rastin (39.) ja Södertäljen kakkosjoukkueet (40.).




Joukkueemme taso löytyi jo kolmannella osuudella, jolta Tinski kurvasi vaihtoon sijalla 31. Tämän jälkeen teimme tasaista työtä vaihtosijojen ollessa 17, 31, 34, 33, 31, 32, 33. Kun oma tasomme löytyi, siitä ei romahdettu aamun tunteina missään vaiheessa. Martti tosin rynni letkansa kärjessä vaihtoon sijalla 17. Letkan loppupäästä olisi löytynyt tasollemme sopivampi sijaluku.


Oma ankkuriosuuteni sujui ihan ok. Tosin heti startissa juoksin lähtöpisteen ohi, kun en huomannut K-pisteen merkkiä. Kaartelin alkuinnostuksissani ykköselle hienosti koko paipin leveydeltä. Tappiota tuossa kiemurtelussa tuli vajaa minuutti. Muuten suunnistus sujui ihan hyvin. Juoksuvauhti puolestaan kuului kategoriaan "Heikko" ja ala-allegoriaan "Kärschimysch, ahdischtusch, schynti". Oli kuitenkin hauskaa katsella, kun samat miehet ohittivat minut vauhdilla kerta toisensa jälkeen. Ainakin Frédéric Tranchandilla ja Jerkell Lyselillä oli kova vauhti päällä. Taisipa Niclas Jonassonkin ohittaa minut muutamaan otteeseen.


Superdepressio

Torstaina ennen Tiomilaan mietin ihan oikeasti, että EM-kisojen jäätyä välistä voisin ilmoittautua SM-maastoihin. Perjantain kovan treenin juostuani tiesin, että siinä ei olisi mitään järkeä. Juoksin puoli tuntia kovaa sykemittarin ja GPS:n kanssa vauhtia ja sykettä vertaillen. Vauhti on tippunut kuukauden takaisesta 20 s/km ja kymmenyksiä päälle.
Olo helpottuu ja vauhti palaa aikanaan siitepölykauden päätyttyä. Tapahtukoot se sitten kesäkuussa tai syyskuussa, niin minä lenkkeilen ja odotan. Kilpailukausi kuitenkin jatkuu marraskuuhun asti eli aikaa on ja kilpailuita tulee ja menee.

Lähiviikkojen kilpailukalenteri näyttää tältä:
17.5. Helarastit, Tampere
27.5. SM-erikoispitkä, Kortesjärvi
3.6. SM-sprintti, Tampere
8.-10.6. MC-katsastukset, Tampere
16.-17.6. Jukolan viesti

Oho, melkein kaikki kisat käydään Tampereen seudulla.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...
3 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...