Siirry pääsisältöön

Selittelyn oppipoika

Eilen vappuna kisattiin sprintin EM-katsastus Turussa. Minun piti suunnistaa noin sijoille 1-5 päästäkseni mukaan EM-kisoihin Ruotsiin. Ennen kisaa olin sanonut tavoitteekseni suunnistaa oma suoritus ja laskea kisan jälkeen mihin olisin virheettömällä suorituksella voinut yltää. Kisan jälkeen ei tehnyt kuitenkaan lainkaan mieli laskea yhtään mitään. Toki olin tehnyt muutamia pummeja. Muun muassa yleisön edessä olin jo juoksemassa hurjan kannustuksen siivittämänä kohti viimeistä rastia, kunnes tajusin, että yksi rasti on vielä talon takana käymättä. Tässä tuli tappiota 15 sek. Muutamia muitakin pieniä virheitä ja huonoja reitinvalintoja tuli matkalla, mutta valtaosa +2:25 aikaerosta ylivoimaiseen voittajaan ja muille kaapin paikan näyttäneeseen Tuomo Mäkelään tuli puhtaasti fyssiikalla. Onneksi kilpailussa kaikki maalintulijat palkittiin otsapannalla.




> Reittipiirros

Kilpailun jälkeen päätin tuplata allergialääkityksen. Koivun hedekukintojen määrää tarkastellessa oivaltaa heti miksi pärjäsin viime keväänä niin hyvin ja tänä keväänä puolestaan kunto on romahtanut huhtikuun alun hyvästä vireestä. Viime keväänä koivun hedekukintoja oli aivan mitätön määrä tämän keväisiin hirmulukemiin verrattuna. Edellisen kerran kärsin pahasti siitepölystä keväällä 2008. Silloin olo heikkeni romahtaen yhdessä viikossa.


Kesän tärkeimmät tavoitteeni olivat menestys EM- ja MM-kilpailuissa. EM-joukkuetta ei ole vielä virallisesti tiedotettu, mutta katsastusten perusteella minun nimeni ei joukkueeseen kuulu. Myös MM-kisoihin pääsy koki kovan kolauksen. Käytännössä viimeinen oljenkorsi on kiilata jonkun EM:ssä juosseen edelle Tampereella 8.-10.6. juostavissa kolmepäiväisissä MC-katsastuksissa. Sitten pitäisi vielä juhannuksena Sveitsissä kilpailtavissa maailmancupin osakilpailuissa ja heti perään samoin Sveitsissä kirmattavissa MM-katsastuksissa  onnistua hyvin. Mahdollisuus on siis olemassa, mutta kaiken pitäisi mennä kesäkuussa nappiin. Telakalla olevat seurakaverit Föhr ja Lehto joutuvat myös turvautumaan tähän oljenkorteen eli MM-joukkueeseen pääsystä tulee kova kilpailu.

Tällä kevään siitepölyallergialla on myös yksi valoisa puoli. Kunhan jaksan lenkkeillä ahkerasti tulevina viikkoina, se on kuin köyhän miehen vuoristoharjoittelu ohuessa ilmanalassa. Niukasti happea keuhkoissa. Lenkkeily siis jatkuu - vauhti vaan on hitaampaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.