Eilen vappuna kisattiin sprintin EM-katsastus Turussa. Minun piti suunnistaa noin sijoille 1-5 päästäkseni mukaan EM-kisoihin Ruotsiin. Ennen kisaa olin sanonut tavoitteekseni suunnistaa oma suoritus ja laskea kisan jälkeen mihin olisin virheettömällä suorituksella voinut yltää. Kisan jälkeen ei tehnyt kuitenkaan lainkaan mieli laskea yhtään mitään. Toki olin tehnyt muutamia pummeja. Muun muassa yleisön edessä olin jo juoksemassa hurjan kannustuksen siivittämänä kohti viimeistä rastia, kunnes tajusin, että yksi rasti on vielä talon takana käymättä. Tässä tuli tappiota 15 sek. Muutamia muitakin pieniä virheitä ja huonoja reitinvalintoja tuli matkalla, mutta valtaosa +2:25 aikaerosta ylivoimaiseen voittajaan ja muille kaapin paikan näyttäneeseen Tuomo Mäkelään tuli puhtaasti fyssiikalla. Onneksi kilpailussa kaikki maalintulijat palkittiin otsapannalla.
Kilpailun jälkeen päätin tuplata allergialääkityksen. Koivun hedekukintojen määrää tarkastellessa oivaltaa heti miksi pärjäsin viime keväänä niin hyvin ja tänä keväänä puolestaan kunto on romahtanut huhtikuun alun hyvästä vireestä. Viime keväänä koivun hedekukintoja oli aivan mitätön määrä tämän keväisiin hirmulukemiin verrattuna. Edellisen kerran kärsin pahasti siitepölystä keväällä 2008. Silloin olo heikkeni romahtaen yhdessä viikossa.
Kesän tärkeimmät tavoitteeni olivat menestys EM- ja MM-kilpailuissa. EM-joukkuetta ei ole vielä virallisesti tiedotettu, mutta katsastusten perusteella minun nimeni ei joukkueeseen kuulu. Myös MM-kisoihin pääsy koki kovan kolauksen. Käytännössä viimeinen oljenkorsi on kiilata jonkun EM:ssä juosseen edelle Tampereella 8.-10.6. juostavissa kolmepäiväisissä MC-katsastuksissa. Sitten pitäisi vielä juhannuksena Sveitsissä kilpailtavissa maailmancupin osakilpailuissa ja heti perään samoin Sveitsissä kirmattavissa MM-katsastuksissa onnistua hyvin. Mahdollisuus on siis olemassa, mutta kaiken pitäisi mennä kesäkuussa nappiin. Telakalla olevat seurakaverit Föhr ja Lehto joutuvat myös turvautumaan tähän oljenkorteen eli MM-joukkueeseen pääsystä tulee kova kilpailu.
Tällä kevään siitepölyallergialla on myös yksi valoisa puoli. Kunhan jaksan lenkkeillä ahkerasti tulevina viikkoina, se on kuin köyhän miehen vuoristoharjoittelu ohuessa ilmanalassa. Niukasti happea keuhkoissa. Lenkkeily siis jatkuu - vauhti vaan on hitaampaa.
Kommentit
Lähetä kommentti