maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ei ole häävit lenkkipolut

"Ei ole häävit lenkkipolut" - suunnilleen näillä sanoilla kuvaili Eurosportin selostaja kenialaisten lenkkireittejä, kun Lontoon maratonin tv-lähetyksessä näytettiin Kenian poikien haastatteluita Itenistä Keniasta. Vaikeahan sitä on lenkkeillä mäkisillä poluilla ja hiekkateillä - vieläpä yli 2000 korkeudella merenpinnasta. Yritä nyt siellä harrastaa kestävyysjuoksua. Asfalttia ei näkynyt missään. Monet Euroopan kestävyysjuoksu- ja suunnistushuiput käyvät talvisin sankoin joukoin Keniassa leireilemässä ja voivottelemassa niitä kehnoja lenkkipolkuja, joilla Kenian lenkkikansa joutuu tallustamaan. Miten kovia ne olisivatkaan, jos kylästä löytyisi tasaista ja kovaa asfaltoitua pyörätietä lenkkareiden syötäväksi.

Häävi vai häävitön?

Sunnuntain oma pitkä lenkkini häävejä sulia metsäkankaita haeskellen piti ajoittaa siten, että ehdin seuraamaan Lontoon maratonia taulutöllöttimen välityksellä. Kenian kärkimaratoonareiden yritykset mahtua kolmen hengen olympiajoukkueeseen takasi sen, että kovaa oli lähdettävä liikkeelle. Ja sitä vauhtia mieluusti maaliin asti jatkaen. Lähtöviiva oli tupattu täyteen miehiä, joiden henkilökohtaiset bestikset oli alle 2:06. Kipsangin bestis oli näistä tietenkin paras 2:03:42 vain 4 sekuntia maailmaennätyksestä. Kilpailusta tuli kuitenkin pieni pettymys. Ei tullut maailmanennätystä. Ei edes reittiennätystä. Eivätkä kenialaiset tulleetkaan laajalla rintamalla maalisuoralle Buckenheimin palatsin edustalle. Kipsang menetti loppukirissään muhkean rahabonuksen reittiennätyksen rikkomisesta, josta hän jäi nuo hänelle tutut 4 sekuntia. Olisikohan puolimatkan välikiri, jossa kilometri suhahti ajassa 2:43 ja vitonenkin välillä 20-25 km aikaan 14:09, vähän syöneet eväitä loppumatkasta. Ainakin välikiri ratkaisi hänelle kisan voiton ja vuodepaikan olympiakylän majoituksessa. Muut tuohon vauhdinlisäykseen mukaan lähteneet sakkasivat kyllä pahemman kerran. Kaksinkertainen maailmanmestari Abel Kirui ja Etiopian Feyisa Lilesa hiipivät molemmat lopussa 3:50-kilsavauhtia.

Näin siis kului tv:n ääressä minun sunnuntaipäiväni. Samana viikonloppuna kisattiin muualla Suomessa niin suunnistuksen kevään klassikossa Silja-rasteilla Paimiossa EM-kisalipuista kuin maantiejuoksun SM-kisoissa Kuopiossa. Minä yritän kammeta itseni starttiviivalle viikon päästä toisessa kevään suunnistusklassikossa Finnspring-suunnistuksessa Sipoossa. Tällä hetkellä tosin syke ja juoksuvauhti vastaavat vuoden 1993 harjoituspäiväkirjamerkintöjä, mutta on onneksi vielä viikko aikaa toipua. Aina on ottanut pienen aikansa, että flunssan jälkeen syke palautuu normaalille tasolleen. Tavoitteena olisi viikon päästä kysellä EM-kisalipun perään. Saa nähdä miten käy.

3 kommenttia:

  1. Tiomila-menestys taitaa jäädä nyt taas sitten saamatta jos Föhrin koipi on niin huonossa kunnossa?

    VastaaPoista
  2. Kyllä me taas sadan sakkiin mennään, että heilahtaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis helposti sadan sakkiin, jos ei sorruta siihen, että lähdetään siihen systeemiin, boolagettiin.

      Poista