Siirry pääsisältöön

Uudenvuodenjuoksu jäi välistä

Jätin Hakunilan Uudenvuodenjuoksun juoksematta, koska perheeseen iskenyt vatsatauti löysi myös minutkin puolitoista tuntia ennen kilpailua. Viime hetkellä ennen kuin olisin lähtenyt ajamaan kisapaikalle. Uudenvuodenjuoksussa olisi ollut kuulemma hyvä keli ja pitävä asfaltti. Kärjen aikakin oli moneen vuoteen parhaita, kun Tommi Hytönen KU-58:sta juoksi alle 32 minuutin. Jos tuo toiseksi tullut Scott Fraser on sama kuin suunnistaja Scott Fraser, niin 32:25 on hänelle melko heikko aika. Olisi ollut kyllä kiva päästä mukaan kisaamaan, mutta tuleehan noita kisoja lisää.
Ja vieläpä tiiviiseen tahtiin - 21.1. on Aktiacup ja 5.2. seurajoukkueiden Euroopanmestaruus maastojuoksu eli lyhennehirviö ECCC CC. Sinne lähdetään Sjundeå IF:n joukkueella. Ja sitten taas Aktiacuppia 11.2. sen jälkeen onkin pidempi tauko ennen veteraanien SM-hallikisoja.

Muutoksia harjoitteluun?

Nimimerkillä Hutkiva journalisti itsensä esitellyt lukija kysyi, että olenko ruvennut harjoittelemaan vasten omia oppejani. Hän on kummastellut kerran viikossa juoksemiani vetoja. Puolustuksen puheenvuorona kerrottakoon, että tulossa on ihan tavallinen Muukkos-peruskuntokausi PK-maksimilenkkeineen (en ole keksinyt parempaakaan termiä) ja TV-reippaineen, mutta olen siirtänyt tuon jakson alkua parilla kuukaudella myöhemmäksi. Parina viime talvena olen jo helmikuussa pyöritellyt peukaloita ja odotellut seuraavan harjoitusjakson alkua. Nyt on siis käynnissä jonkun näköinen peruskuntokauteen valmistava kausi. Eikä ne vetoharjoitukset mitään maksimivetoja ole ollut. Sykemaksimina olen pitänyt anaerobista kynnystä. Rasittavuus tulee harjoituksen kestosta, koska vetojen kokonaismatka on ollut suunnilleen 14-15 kilometria. Palautuksen ja verryttelyt mukaan lukien matkaa on tullut sellainen 20-25 km. Hutkivan journalistin mielenrauhan palauttamiseksi voin luvata, että peruskuntokausi alkaa täällä Keravalla maanantaina 16.1. Vastaan mielellään muihinkin lukijoita kummastuttaviin kysymyksiin. Kysykää mitä vaan, minä vastaan mitä sattuu.

Lasten suusta kuultua

Uudenvuodenvieton suunnitelmat meni uusiksi, kun lapset aloittivat 30.12. illalla läpi yön kestäneen oksennusviestin.

Vatsatautia sairastava Roosa 3v: "En minä ole kipeä, minä vain oksensin".

Sänkyyn oksentava Roosa: "Yöpuku tuli likaiseksi".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....