Petteri Muukkonen

Syksyn saapumisen tunnistaa varmoista syksyn merkeistä Muuttoaurat suuntaavat etelään, talven tulo yllättää autoilijat ja lehtipuhaltimet puhaltavat. Syksyn huomaa tulleen myös siitä, että suunnistajat tekevät lopettamispäätöksiä urallaan. Varsinkin tänä syksynä lopettamispäätöksiä on tipahdellut tavallista enemmän. Suomen oloissa vastaavaa on koettu viimeksi syksyllä 2001. Tuolloin suunnistajien lopettamispäätöksissä koettiin edellinen tilastopiikki. MM-kotikisojen jälkimainingit ruokkivat lopettamispäätöksiä samalla voimakkuudella kuin lamavuosien on todettu nostavan syntyvyyttä.   Syksy ei tule ennen syksynmerkkejä  

Syksyn kisaruljanssi on kohta sekin taakse jäänyttä elämää. Olen kuitenkin jo ehtinyt pohtia menneen kauden plussia ja miinuksia ja ennen kaikkea virheitäni. Vaikka muutamia kisoja on vielä jäljellä aina marraskuulle asti, haaleat haaveet on suunnattu kauteen 2014.  Lähde: World of O  

Kuva: Petteri Kähäri Kesälomalla on yleensä kovin kiire. Ei ehdi edes blogiin kirjoittamaan. Vuokatin MM-kilpailuissa tuli yksi ihan ok suoritus ja yksi ala-arvoisempi. Sprintin finaali meni melko hyvin. Pieiniä varmisteluja ja jotain vääriä päätöksiä aitasokkeloissa. MM-kisojen 19. sija on kuitenkin siedettävä, mutta ei mitään riemunkiljahduksia synnyttävä. En ryssinyt kuten edellisellä kerralla Unkarissa 2009 (sija 39., +2.39), mutta en myöskään venynyt ja saanut esiin kauden parasta kuntopiikkiä.

  MM-sprintin karsinnan tärkein tavoite on suoritettu eli finaaliin pääsy. Ehdin kuitenkin sorvata karsinnassa muutaman mojovan virheen poikasen. Rastille 9. olisi pitänyt juosta oikealta vasemmalta (+5 sek). Onhan se ihan selkeästi lyhyempi.

Saavuin Vuokattiin jo keskiviikkoiltana, että ehdin koluta keskimatkan tyyppimaastoissa pari-kolme kertaa ennen MM-kisojen alkua. Ei sitä kuitenkaan viitsi ihan sprintin aatoksi jättää vaaramaastoissa römyämistä. Lisäksi olen suunnistanut muutamia kevyitä sprinttejä ja otin pari päivää kevyesti. Tosi kovia harjoituksia ei tässä vaiheessa ole enää hyödyllistä tehdä. Harjoitukset on täytynyt tehdä jo talvella ja keväällä. Nyt mennään sillä mikä on. Toki vauhtia saa ja kannattaa lenkeillä pitää, mutta maltillisesti. Hannu löysi internetin ja sen rajattomat mahdollisuudet. Se on vähän niin kuin teksti-tv, mutta ei niin hyvä.

Lähde: Koo-Veen kuvapankki Menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli viimeiset kilpailut ennen Vuokatin isoja kinkereitä. Perjantaina juostiin Hervanta-sprintti jossain päin Tamperetta. En nyt muista missä kaupunginosassa kilpailu käytiin, mutta kivaa oli. Ratamestari oli loihtinut minun taidoilleni liian vaativan radan. Tein lukuisia pieniä reitinvalintavirheitä ja epäröin kiellettyjen alueiden kanssa. Lisäksi en muistanut yhden rastin sijaitsevan sillan päällä, vaikka olin asian huomioinut ennen starttia rastimääritteistä. Loppuradan aitalabyrinteissä en huomannut nopeinta valintaa rastivälillä 11-12. Onnettoman suorituksen kruunasi rastivälillä 14-15 otettu hylkäys. Hervannan yleisurheilupyhätön tartani oli merkitty kielletyksi alueeksi, mutta minulla oli jo katse kaukana edessä, että missä rasti 15 sijaitsee ja lisäksi suunnittelin juostessa seuraavan rastivälin reitinvalintaa. Jossain vaiheessa huomasin, että nyt taidan juosta kielletyllä alueella, mutta siinä vaiheessa oli jo my...

Minun oli pakko tarkistaa kuinka vanhoja miehiä on historian saatossa edustanut Suomea MM-kilpailuissa. Vuodesta 1968 aina viime vuoteen asti ennätystä piti hallussaan Juhani Salmenkylä kilpailtuaan Linköpingissä 36 vuoden ja 204 päivän ikäisenä. Viime kesänä Sveitsin Lausannessa Jarkko Huovila kaappasi tittelin itselleen siirtämällä ennätyksen lukemiin 36 vuotta ja 244 päivää.   Mikäli Jani Lakanen ja minä vältämme kaikki kesäflunssat ja muut ongelmat lyömme pöytään lukemat 36 v 214 pv ja 36 v 272 pv. Onneksi olen kaksi kuukautta Jania vanhempi.   Minulla on vielä monta vuotta aikaa, koska Ruotsin Håkan Eriksson otti ensimmäisen henkilökohtaisen MM-mitalinsa 43-vuotiaana.   Viimeisiä kovia harjoituksia ennen MM-Vuokattia