Petteri Muukkonen

  Päätin pitää verkkokoulutusta ja käytännön harjoittelua maantieteen opettajille, kun mm. Ylioppilastutkintolautakunta vaihtaa Livre Office -ohjelmistoista Collabora-ohjelmistojen käyttöön ylioppilaskokeessa. Tämä astuu voimaan vuoden 2026 aikana, kun uusi Abitti 2 -järjestelmä otetaan käyttöön. Tämä tarkoittaa, että sekä opettajien että opiskelijoiden on hallittava uusi ohjelma ennen ylioppilaskokeita. Varsinkin maantieteen yo-kokeessa kysytään säännöllisesti taulukoihin ja diagrammeihin liittyviä aineistokysymyksiä sekä testataan kokelaiden taitoa itse tuottaa taulukoita ja diagrammeja. Tutuimpia näistä ovat ilmastodiagrammit ja väestöpyramidit. Tätä varten opettajien tulisi ottaa haltuun Collabora Calc -taulukkolaskentaohjelma . Lisätietoja koulutuksesta, ilmoittautumisesta ja ilmoittautumismaksusta löydät koulutuksen omalta alasivulta täältä . Alustava koulutuskalenteri: Torstai 6.11.2025, klo 17:00-19:00 Maanantai 10.11.2025, klo 17:00-19:00 Tiistai 18.11.2025, klo 17:00-19:0...

Taas se onnistui eli onnistuin yhdistämään juoksemisen ja työtehtävät. Maantieteilijän ura on välillä ihan mielenkiintoinen. Tällä kertaa juoksin kolme päivää pitkin poikin Rásttigáisá-tunturin rinteitä Pohjois-Norjassa Tenojoen laaksossa. Vuosi sitten yhdistin juoksemisen ja tutkimustyön Evolla juoksemalla kaksi päivää Päijät-Hämeen metsistä tutkimusaineistoa keräten ( katso vuoden takainen juttu ). Tällä kertaa Pohjois-Norjaan 1067 metriä korkealle Rásttigáisálle tarvittiin joku, joka pystyy ja ehtii kolmessa päivässä mittaamaan mahdollisimman monelta koealalta ympäri tunturia maaperän kosteuden. Ja ennen kaikkea ehtii siirtymään rivakasti koealalta toiselle. Mittaukset piti suorittaa muutamassa päivässä ettei muuttuva sää ehdi vaikuttaa maaperän kosteuteen ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä. Joka päivä kolmen päivän ajan olin kunakin 7-9 tuntia ylhäällä tunturissa, mistä tuli juoksua ja liikuntaa ehkä noin puolet ajasta. Toinen puoli ajasta kului mittausten tekemise...

Monet suuntaavat talvella Etelä-Suomesta Lappiin hakemaan suksien alle paksumpaa lumipatjaa. Näin tein Uutena vuotena myös minä, mutta pitkistä ja hienoista laduista huolimatta en voi olla juoksematta silloin tällöin. Toki -20  ° C - -27  ° C lukemissa huidellut pakkanen teki hiihtämisen välillä mahdottomaksi, ja juokseminen luonnistui paremmin. Tämä johtuu siitä, että tykkään hiihtää enemmän vapaata kuin perinteistä. Perinteistä voisikin kovassa pakkasessa sivakoida, mutta luistelusukset eivät luista mihinkään nihkeällä ja kuivalla pakkaslumella. Kovalla pakkasella juoksualustan pito on hyvä, mutta noin kylmässä täytyy jo laittaa pitkät kalsarit juoksutrikoitten alle, mikä tekee juoksusta vähän kankeampaa. Joskus olen käyttänyt hengityssuojainta kovilla pakkasilla, muta en tällä kertaa. -27 °C Ylläsjärvellä ja joku outo valoilmiö Hiihdin Ylläksen reissulla kuitenkin niin paljon, että etelään palattua kesti viikon ennen kuin juoksu alkoi taas kulkemaan totuttuun tapaan....

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Hienot juoksukohteet sen kuin paranevat. Maailman hienoimmista juoksukohteista puhuttaessa ei voida millään ilveellä sivuuttaa Tamperetta. No, jos tarkemmin miettii, niin ehkä Top 3:seen saattaa mahtua tusinan verran muitakin maailman upeimpia paikkoja Tampereen lisäksi. Talvi ei ehkä ole paras ajankohta tutustua Tampereen juoksumahdollisuuksiin, mutta on kuitenkin hyvä testata myös tämän teoriassa kylmimmän vuodenajan mahdollisuudet ja rajoitukset. Pyörätiet oli hyvin aurattu, mutta kaupungin jalkakäytävät olivat tukevassa ja liukkaassa jäässä. Opaskylteistä ei kaikissa paikoissa olisi ollut apua, mutta onneksi reitti oli minulle tuttu ja selvä. Jokajouluisen Star Wars -elokuvakäynnin jatkoksi päätin juosta Plevnan elävien kuvien teatterilta Tampereelta pois. Juoksuvaatteet olivat valmiiksi repussa mukana, lamppu ladattu ja maltoin olla syömättä kupuni täyteen popcornia. Minulla on hämärä muistikuva, että joskus aiemminkin olen joko juossut kahden tunnin matkan Tampereelle elokuv...

Reilu neljä vuotta sitten aloitin uunituoreen keskiuusimaalaisen suunnistusseuran SK Uuden valmennuspäällikkönä. Helppoahan se oli aluksi, kun oli aikaa. Vuosi sitten päätin, että kulunut kausi 2017 tulee olemaan viimeinen vuoteni valmennuksen perämisessä. Vaikka hauskaa on ollut, niin aika, tuo luonnonvaroista ehtyvin, ei vain enää riitä. Välillä kahden tai jopa kolmen työn tekeminen yhtäaikaa on ollut - miten sen nyt sanoisi nätisti - keskivertoa haastavahkompaa. Minä pidän nyt hetken lepoa, ja suunnittelen uusia juonia tulevaisuudelle. Tästä alkaa lepo ja loma (hah, sen kun näkis). Valmennuspäällikkönä olemisen hyviä puolia ovat kuitenkin ehdottomasti olleet hauskat leirit eri puolille Suomea. Valmennuspäällikkö saa vähän niin kuin päättää missä leirit pidetään. Siksi olemme kolunneet Suomen etelästä Hangosta ja Ahvenanmaalta ylös pohjoiseen Lappiin sekä itään itärajan tuntumaan Joensuuhun, Kolille ja  Ilomantsiin asti. Tosi hienoja paikkoja ja erila...

Missä aurinko asuu? No, tuolla Herttoniemessä. Marraskuinen pakkasaamu. Se tarkoittaa sitä, että lenkkarien kärjet tulee suunnata kohti Helsingin edustan rantaraitteja. Työpaikkaani lähimpää löytyy Vanhankaupunginlahti (virallisissa kartoissa Vanhankaupunginselkä) rantapolkuineen, ruovikoineen ja saarineen. Ehdoton lempipaikkani on Lammassaaren ja Kuusiluodon pitkospuut ja luontopolut Arabianrannan edustalla. Ennen töihin ja kampuksen sykkeeseen sukeltamista on hyvä käydä piipahtamassa hiljaisuuden ja rauhan keskellä. Kun Lammassaareen suuntaa juoksulenkille aikaisin aamulla ennen töihin menoa, siellä ei törmää kuin muutamaan aamunvirkkuun lintubongariin silloin tällöin. Pimeällä kun tulee, niin ei ole heitäkään. Usein maisemista saa nauttia ihan yksikseen. Tällä reissulla ehdin sopivasti lännen puoleiselle rannalle auringonnousua ihailemaan. Merikin oli sopivasti riitteessä. Sieltähän se aurinko nousi Herttoniemestä esille. Olenkin aina ihmetellyt missä aurinko viettää yönsä. ...

Vuotuinen Jämin suunnistusspektaakkeli oli täällä taas. Noin 700 suunnistajaa houkutellut Jämin nopeiden mäntykankaiden pitkän matkan suunnistus juostiin vähän eri spekseillä kuin aiemmin. Aiemmin viikolla Etelä-Suomeen sataneen lumen ansiosta Jämin korkea harju oli saanut noin 20 senttisen lumivaipan. Miesten kärjen osalta tämä tarkoitti noin 1-1½ minuuttia hitaampaa vauhtia per kilometri kuin aiemmin. Maaliin saapuikin väsyneitä jalkoja valittelevia, mutta onnellisia suunnistajia. Lumen raskaan rataajat. (sivun suunnistuskuvat: Ilkka Metsälä) Rutiinit hukassa Kun Jämillä on perinteisesti kannattanut suunnistaa suunnalla aivan luotisuoraan, kun näkyväisyys on hyvä ja maasto on nopeaa, niin nyt monet suunnistajat olivat hieman ulalla reitinvalintojen suhteen. Välillä oli arpapeliä oliko suora reitti nopein, jos tarjolla oli mahdollisesti uraa. Joskus taas fiksulta vaikuttava kierto metsäautotietä pitkin ohuemman lumihangen toivossa osoittautukin raskaaksi, kun ...

On jo vanha kulunut klisee, että maailmaa - sen ihmeitä ja piilotettuja salaisia paikkoja - näkee enemmän, kun suuntaa kulkunsa perinteisiltä turistien suosimilta reiteiltä ja paikolta sivuun. Maailmaa on ihasteltavana muuallakin kuin vain kaupungin keskustan kävelykadulla tai torin ympäristössä. Päätin alkaa kirjoittamaan blogissani silloin tällöin siitä, millaista maailmaa minä koen ja havainnoin juoksulenkeilläni. Töiden ja harrastusten takia tulee nähtyä ja liikuttua mitä erilaisimmissa paikoissa. Lähes aina olen tulostanut uudesta paikasta kartan, ja juoksulenkkarit ja otsalamppu ovat erottamaton osa kapsäkkini sisältöä. Lisäksi juostessa ehdin pidemmälle kuin normituristi. Turussa osataan itseironia Osa 1: Turku - mainettaan parempi No oikeasti Turkuhan on yksi minun lempikaupungeistani. Se sijaitsee meren rannalla, Aurajoen halkoman keskustan kupeessa kohoaa korkeat mäet (mm. Vartiovuori), yliopistokampus on tiiviisti Yliopistonmäen ympärillä eikä levällään ympäri ka...

Aavistuksen negatiivisesta otsikosta huolimatta, viikonlopun kisareissu Ruotsiin 25mannaan oli kiva. Kilpailumaasto oli vaativaa ja radat olivat onnistuneita. Sade ja mutainen kilpailukeskuksen pelto eivät paljoa haitanneet, kun oli varustautunut oikein. Peruspuitteiltaan kilpailu oli kuten minkä tahansa vuoden 25manna. Kisaravintolasta saa hampurilaisia, metsässä on ruuhkaaa ja kilpailun läpivienti on nopeatempoinen. Päivän kohokohta oli, kun sain pitkän päivän jälkeen vahvasti hiilihappoista kolauutejuomaa laivan buffetissa. Kuten olen joskus aiemmin tainnut mainita, hiilihappo on ruokaympyrän yksi unohdetuista sektoreista. Toinen tällainen on vaahtokarkit - tuo ihmiselimistön yksi peruspilareista. Vaikka olenkin sokerista, niin Botkyrkan märkä pelto ja sateinen päivä eivät voittaneet minua.

Välillä myös metsätietä myöten Nyt se onnistui! Pystyin kerrankin yhdistämään tutkijan työni ja juoksuharrastuksen kahden päivän ajaksi. Tehtäväni oli käydä läpi 2 x 20 km tutkimuslinjat Evon retkeilyalueella. Tavoitteeni oli varmistaa ja tarkistaa maastossa metsien biomassakarttojemme laatua lehtipuiden osalta. Ensimmäinen ajatus oli, että tottakai minä teen sen pääasiassa juosten ja osin kävellen. Ensimmäisenä päivänä tarvoin ennalta huonompikulkuisen talousmetsän. Ne ketkä tietävät millaista päijäthämäläinen metsä voi pahimmillaan olla, tietävät mistä puhun. Toiselle päivälle jäi hienommat aarniometsät ja vähän lyhyempi juoksulenkki. Ekana iltana ruoka maistui nuotion äärellä, kun takana oli 6 tunnin treeni. Uni tuli teltassa nopeasti. Hyvät yöunet teltassa Onko täälläkin käynyt keravalaisia nuoria? Vaiko sittenkin vuosisadan ottelu Castor fiber vs. Populus tremula? Matkalla Mordoriin (44 km kohdalla)

Örön pohjoiskärki. Pidemmäs ei polku vie. Eletään syksyn alkua 2017. Elo- ja syyskuun taitteessa vaihdoin tutut Keravan ja Helsingin lenkkipolut vähäksi aikaa upeampiin maisemiin. Koululaisten leirikoulun ansiosta pääsin kauas Saaristomerelle Örön saarelle muutamaksi päiväksi. Jo venematkalla Öröhön maisemat iskostuivat kuivan maan keravalaisen verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. Keravalla hienointa vastaavaa on ehkä Keravanjoen samea savinen rantakaislikko, vaikka Keravanjoki onkin maailman kuulu yläjuoksun villeine erämaineen ja hulppeine vesiputouksineen ja alajuoksun laajoine suistoalueineen. No, kaikki kaikessa, Örön vanha sotilassaari sopi juoksun  harrastamiseen tosi hyvin, vaikka aika usein mieli tekikin vain jäädä ihailemaan maisemia. Saariston nummet sopivat hyvin juoksuun Koska kyseessä on vanha sotilastukikohta ja linnoitustyöt on aloitettu jo yli sata vuotta sitten venäläisten toimesta, Öröstö löytyy kaksi pitkää vanhaa mukulakivistä marssitietä. Toisen nim...

Jaaha, yllätysseuranvaihto tähän väliin. Kukapa olisi uskonut. Otin itse yhteyttä asuinseutuni seuraan OK Trianiin, ja päätin vaihtaa suunnistusseuraa. Vuosien kaukosuhteiden jälkeen totesin tarvitsevani jotain uutta harjoitteluuni. Halusin vaihtaa seuraan, joka toimii lähellä. Seuranvaihdosta uutisoi myös Kestävyysurheilu.fi ( http://www.kestavyysurheilu.fi/ ). Nyt on hyvä hetki aloittaa uusi harjoituskausi kohti ensi kesää ja uusia koitoksia. Pikkaisen jalkapöytä oireilee juostessa, mutta mitään ei ole varmaan murtunut, koska pystyn juoksemaan. Ylämäkijuoksussa jalkapöytä kipuilee vähiten, mikä on hyvä uutinen. Tavoitteeni on lisätä mäkisiä juoksureittejä harjoitteluuni. Tein näin myös vuosina 2010-2011, ja juoksutulokset olivat ihan kivoja. Ylämäestä saa parasta lajinomaista kestovoimaa.