perjantai 3. marraskuuta 2017

Jämin suunnistusmaraton 2017 - lumen raskaan raatajat





Vuotuinen Jämin suunnistusspektaakkeli oli täällä taas. Noin 700 suunnistajaa houkutellut Jämin nopeiden mäntykankaiden pitkän matkan suunnistus juostiin vähän eri spekseillä kuin aiemmin. Aiemmin viikolla Etelä-Suomeen sataneen lumen ansiosta Jämin korkea harju oli saanut noin 20 senttisen lumivaipan. Miesten kärjen osalta tämä tarkoitti noin 1-1½ minuuttia hitaampaa vauhtia per kilometri kuin aiemmin. Maaliin saapuikin väsyneitä jalkoja valittelevia, mutta onnellisia suunnistajia.


Lumen raskaan rataajat. (sivun suunnistuskuvat: Ilkka Metsälä)

Rutiinit hukassa

Kun Jämillä on perinteisesti kannattanut suunnistaa suunnalla aivan luotisuoraan, kun näkyväisyys on hyvä ja maasto on nopeaa, niin nyt monet suunnistajat olivat hieman ulalla reitinvalintojen suhteen. Välillä oli arpapeliä oliko suora reitti nopein, jos tarjolla oli mahdollisesti uraa. Joskus taas fiksulta vaikuttava kierto metsäautotietä pitkin ohuemman lumihangen toivossa osoittautukin raskaaksi, kun arneijan pojat eivät olleetkaan juuri siellä käyneet ajamassa maastokykyisillä ajoneuvoillaan. Oma etenemiseni sujui suunnitellusti harjoitusmielessä, koska tämän hetkisessä kunnossani minun on fiksuinta keskittyä perusharjoitteluun ja kunnon nostamiseen. Hyvästä yrityksestä huolimatta lopun hajontarasteilla kiersin hetken aikaa rasteja väärässä numerojärjestyksessä. Tajusin virheen nopeasti, ja korjasin erheen kiertämällä väärin menneet rastit oikeassa järjestyksessä. Vuosia töissäni numeroita pyöritelleenäkään ei se ole ihan helppoa juosta rastit järjestyksessä 32-33-34. Petteri, hyvin sinä vedit - järjestys 32-34-33 kuulostaa enemmän lottoarvonnalta kuin numerojärjestykseltä. No, mutta hei, sainhan pidemmän treenin. Sitähän minä toivoin. Lumihangessa >25 km (+ylimäärinen sähläys) painoi kyllä jaloissani, koska en ole nyt toivomassani kunnossa. Polvikin tuli kipeäksi, mutta se näyttää nyt toenneen parin päivän levolla. Kyseessä on vanha vaiva, joka uusiutuu silloin tällöin. Lukemat mailimittariin eivät ole tulleet vuosien aikana ilmaiseksi. Polven pitäisi olla kunnossa, kun marraskuun ekana viikonloppuna on edessä seuraava pitkä seikkailu Raatojuoksu Etelä-Sipoossa.


Perjantain yösuunnistusharjoitus. Kaikki valkoinen kartalla on lunta. Ja ruskeat ja mustat myös.


Leirielämää

Pidimme keskiuusimaalaisen SK Uuden seuraleirin Jämillä suunnistusmaratoniin yhdistettynä. Kiitokset Nouskille treenikartoista. Jämin maastot ovat meille kaupunkilaisille eksoottinen kokemus, ja maastoista saatiin hyvää oppia, vaikka lunta oli riittävästi ja lumeen syntyi selvät urat. Tämä oli tällä erää viimeinen järjestämäni leiri SK Uuden valmennusveneen peräsimessä. Nelivuotisen hektisen rupeaman jälkeen vetäydyn hetkeksi lepäämään ja lataamaan akkuja. Kahden (joskus jopa kolmen) työn tekeminen yhtäaikaa on tuntunut vähän raskaalta, vaikka hauskaa onkin ollut. Joulukuun ensimmäisenä päivänä istahdan hetkeksi alas lepäämään. Ehkäpä noin viideksi minuutiksi, ja sitten pitää taas keksiä jotain tekemistä. Seuraava kuvakavalkaadi kertokoon valmennuspäällikön moninaisista tehtävistä.


Leirillä tarvitaan ruokaa - paljon

Letut ovat aina suosittu iltapala leirillä








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti