tiistai 7. marraskuuta 2017

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: osa 2, Vanhankaupunginlahti, Helsinki

Missä aurinko asuu? No, tuolla Herttoniemessä.
Marraskuinen pakkasaamu. Se tarkoittaa sitä, että lenkkarien kärjet tulee suunnata kohti Helsingin edustan rantaraitteja. Työpaikkaani lähimpää löytyy Vanhankaupunginlahti (virallisissa kartoissa Vanhankaupunginselkä) rantapolkuineen, ruovikoineen ja saarineen. Ehdoton lempipaikkani on Lammassaaren ja Kuusiluodon pitkospuut ja luontopolut Arabianrannan edustalla. Ennen töihin ja kampuksen sykkeeseen sukeltamista on hyvä käydä piipahtamassa hiljaisuuden ja rauhan keskellä. Kun Lammassaareen suuntaa juoksulenkille aikaisin aamulla ennen töihin menoa, siellä ei törmää kuin muutamaan aamunvirkkuun lintubongariin silloin tällöin. Pimeällä kun tulee, niin ei ole heitäkään. Usein maisemista saa nauttia ihan yksikseen. Tällä reissulla ehdin sopivasti lännen puoleiselle rannalle auringonnousua ihailemaan. Merikin oli sopivasti riitteessä. Sieltähän se aurinko nousi Herttoniemestä esille. Olenkin aina ihmetellyt missä aurinko viettää yönsä. Itiksessä tietenkin muiden hulttioiden kanssa. Senhän takia Itiksen vanhassa logossa möllöttää se aurinko.


Note: Park your wheelbarrow here, please.
Juoksureittinä Vanhankaupunginahden kiertäminen on pääosin hauska, ja hiekkareittejä ja polkuja riittää, mutta Sörnäisten ja Kulosaaren kohdalla on vähän liian urbaania. Kulosaaren kohdalla täytyy juosta jonkin matkaa metroradan vierustaa pyörätiellä. Vastapainona 3/4 kierroksesta on pehmeää juoksualustaa. Herttoniemestä saa reitille kunnon mäkiä, mutta muuten kierros on melko tasainen. Mutkittelusta riippuen kierrokselle saa mittaa noin 12-15 kilometriä eli ihan normilenkin verran.

Astu vieraaseen maailmaan Arboretumissa (mutta älä pyöräile)

Viikin kohdalla juoksumaisemiin saa hieman maailmanmatkaajan eksotiikkaa, sillä pienelle alueelle Viikin Arboretumiin on istutettu erilaisia eksoottiisia puulajeja Helsingin yliopiston opetustarkoituksiin. Sen lyhyen hetken, kun alueen läpi pyyhältää, maisemat vaihtuvat maailmalta tutuista metsätyypeistä toiseen.
Kiinteä faasi vs nestemäinen faasi

Kierroksen lopussa oli vielä tarjolla syyssateiden takia raivoava Vanhankaupunginkoski. Ihan pari viikon takaisten hurjimpien vesimäärien mitoissa koski ei enää ollut, mutta vettä oli kuitenkin ihan riittävästi tällaisen pienen paikkakunnan kasvatin ihmeteltäväksi, kun olen tottunut Keravanjoen hiljaiseen vuokseen. Kyllä täällä Helsingissä kaikki on isompaa ja hienompaa.

Tässä on ihmisen hyvä juosta, #UudetPitkospuut
Wildlife observations:
1 x samojedi
11 x valkoposkihanhi
1 x orava
3 x lintubongari ja valokuvaaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti