Siirry pääsisältöön

Jämin suunnistusmaraton 2017 - lumen raskaan raatajat





Vuotuinen Jämin suunnistusspektaakkeli oli täällä taas. Noin 700 suunnistajaa houkutellut Jämin nopeiden mäntykankaiden pitkän matkan suunnistus juostiin vähän eri spekseillä kuin aiemmin. Aiemmin viikolla Etelä-Suomeen sataneen lumen ansiosta Jämin korkea harju oli saanut noin 20 senttisen lumivaipan. Miesten kärjen osalta tämä tarkoitti noin 1-1½ minuuttia hitaampaa vauhtia per kilometri kuin aiemmin. Maaliin saapuikin väsyneitä jalkoja valittelevia, mutta onnellisia suunnistajia.


Lumen raskaan rataajat. (sivun suunnistuskuvat: Ilkka Metsälä)

Rutiinit hukassa

Kun Jämillä on perinteisesti kannattanut suunnistaa suunnalla aivan luotisuoraan, kun näkyväisyys on hyvä ja maasto on nopeaa, niin nyt monet suunnistajat olivat hieman ulalla reitinvalintojen suhteen. Välillä oli arpapeliä oliko suora reitti nopein, jos tarjolla oli mahdollisesti uraa. Joskus taas fiksulta vaikuttava kierto metsäautotietä pitkin ohuemman lumihangen toivossa osoittautukin raskaaksi, kun arneijan pojat eivät olleetkaan juuri siellä käyneet ajamassa maastokykyisillä ajoneuvoillaan. Oma etenemiseni sujui suunnitellusti harjoitusmielessä, koska tämän hetkisessä kunnossani minun on fiksuinta keskittyä perusharjoitteluun ja kunnon nostamiseen. Hyvästä yrityksestä huolimatta lopun hajontarasteilla kiersin hetken aikaa rasteja väärässä numerojärjestyksessä. Tajusin virheen nopeasti, ja korjasin erheen kiertämällä väärin menneet rastit oikeassa järjestyksessä. Vuosia töissäni numeroita pyöritelleenäkään ei se ole ihan helppoa juosta rastit järjestyksessä 32-33-34. Petteri, hyvin sinä vedit - järjestys 32-34-33 kuulostaa enemmän lottoarvonnalta kuin numerojärjestykseltä. No, mutta hei, sainhan pidemmän treenin. Sitähän minä toivoin. Lumihangessa >25 km (+ylimäärinen sähläys) painoi kyllä jaloissani, koska en ole nyt toivomassani kunnossa. Polvikin tuli kipeäksi, mutta se näyttää nyt toenneen parin päivän levolla. Kyseessä on vanha vaiva, joka uusiutuu silloin tällöin. Lukemat mailimittariin eivät ole tulleet vuosien aikana ilmaiseksi. Polven pitäisi olla kunnossa, kun marraskuun ekana viikonloppuna on edessä seuraava pitkä seikkailu Raatojuoksu Etelä-Sipoossa.


Perjantain yösuunnistusharjoitus. Kaikki valkoinen kartalla on lunta. Ja ruskeat ja mustat myös.


Leirielämää

Pidimme keskiuusimaalaisen SK Uuden seuraleirin Jämillä suunnistusmaratoniin yhdistettynä. Kiitokset Nouskille treenikartoista. Jämin maastot ovat meille kaupunkilaisille eksoottinen kokemus, ja maastoista saatiin hyvää oppia, vaikka lunta oli riittävästi ja lumeen syntyi selvät urat. Tämä oli tällä erää viimeinen järjestämäni leiri SK Uuden valmennusveneen peräsimessä. Nelivuotisen hektisen rupeaman jälkeen vetäydyn hetkeksi lepäämään ja lataamaan akkuja. Kahden (joskus jopa kolmen) työn tekeminen yhtäaikaa on tuntunut vähän raskaalta, vaikka hauskaa onkin ollut. Joulukuun ensimmäisenä päivänä istahdan hetkeksi alas lepäämään. Ehkäpä noin viideksi minuutiksi, ja sitten pitää taas keksiä jotain tekemistä. Seuraava kuvakavalkaadi kertokoon valmennuspäällikön moninaisista tehtävistä.


Leirillä tarvitaan ruokaa - paljon

Letut ovat aina suosittu iltapala leirillä








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....