Siirry pääsisältöön

Lukijakilpailu takana, elämä edessä

http://www.nonamesport.com/fi/

Vuoden vaihtuessa päättyi tämän blogin kilometrikilpailu 2013, missä ratkottiin vähäjärkisimmän juoksijan titteli. Kilpailun ideana oli katsoa kuka kerää eniten juoksukilometrejä yhdessä viikossa. Suurimman saaliin naarasi keminmaalainen Marko Vapa. Hän keräsi 281 km. Minä jäin karvaasti toiseksi lukemin 270 km. Tuntemattomuudesta pronssipallille itsensä kiilasi Joni Söderman tuloksella 258 km. Myös Aapo Leskinen pääsi yli 200 rajapyykin (210 km). Voittaja Marko Vapa ilahtui kuultuaan voittonsa varmistumisesta ja Nonamen lahjoittamista tuotepalkinnoista.
- "Nyt voin käydä kaksi kertaa päivässä lenkillä, kun saan toisenkin lenkkitakin, Marko sanaili voiton hetkillä."

Nyt Keminmaalla nähdään tuttu hahmo harjoittelemassa, mutta vanhan Suunta 2000:n tuulipuvun sijaan välillä myös Nonamen uudessa takissa ja Nonamen kompressiosukat jalassa. Onneksi olkoon kaikille kilpailuun osallistuneille lahopäille ja erityisesti voittaja Markolle. Vaikka vastaavaa kilpailua toivottiin myös vuodelle 2014, niin täytyy kuitenkin miettiä onko siinä hulluudessa mitään järkeä. Toisaalta kukaan kilpailijoista ei vielä päässyt 300 kilometrin rajan yli eli parannettavaa vielä jäi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....