Siirry pääsisältöön

Suuri lukijakilpailu

Osallistu suureen lukijakilpailuun ja voita Suuri besserwisser -titteli. Voit kutsua itseäsi myös Vuoden suunnistustietäjäksi.

Mitä on kuvassa? Vastausehdotukset kommentteihin.

PS. Parjanteen faijan auton kyydissä Elosen sprintistä Jämsästä palanneet eivät saa osallistua.

Kuva: Jere Pajunen

Kommentit

  1. http://minnakauppi.com/node/165

    VastaaPoista
  2. Jvtm vei jalat suusta. Minna patsashan se siinä.

    VastaaPoista
  3. Minnalta unohtunut kalja on jäänyt myös kuvaan.

    VastaaPoista
  4. Oisko karhu?

    VastaaPoista
  5. Minna Karhu (ex-freestylehiihtäjä)

    VastaaPoista
  6. Googlen näköiskuvahaku ehdottaa yllättävän paljon autonistuimia. Vilahtaa siellä ristuskin. Oikea vastaus löytynee kuvan urlista.

    VastaaPoista
  7. Jos vertaa tähän kuvaan, niin juuri noinhan se Minna karttaa roikuttaa suunnistaessaan. Taiteilija on selvästikin amatimies.
    http://kuvat.ssl.fi/2008/spr_q/images/spr_minna_kauppi.jpg

    Asikkalan kunta voisi vielä panostaa sen verran lisää, että sen pahvisen ja maalarinteipillä teipatun infotaulun sijaan voisi laittaa jotain arvokkaampaa. Tosin Minnan ura jatkuu edelleen ja meriittilista päivittyy jatkuvasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....