Siirry pääsisältöön

Ei ole häävit lenkkipolut

"Ei ole häävit lenkkipolut" - suunnilleen näillä sanoilla kuvaili Eurosportin selostaja kenialaisten lenkkireittejä, kun Lontoon maratonin tv-lähetyksessä näytettiin Kenian poikien haastatteluita Itenistä Keniasta. Vaikeahan sitä on lenkkeillä mäkisillä poluilla ja hiekkateillä - vieläpä yli 2000 korkeudella merenpinnasta. Yritä nyt siellä harrastaa kestävyysjuoksua. Asfalttia ei näkynyt missään. Monet Euroopan kestävyysjuoksu- ja suunnistushuiput käyvät talvisin sankoin joukoin Keniassa leireilemässä ja voivottelemassa niitä kehnoja lenkkipolkuja, joilla Kenian lenkkikansa joutuu tallustamaan. Miten kovia ne olisivatkaan, jos kylästä löytyisi tasaista ja kovaa asfaltoitua pyörätietä lenkkareiden syötäväksi.

Häävi vai häävitön?

Sunnuntain oma pitkä lenkkini häävejä sulia metsäkankaita haeskellen piti ajoittaa siten, että ehdin seuraamaan Lontoon maratonia taulutöllöttimen välityksellä. Kenian kärkimaratoonareiden yritykset mahtua kolmen hengen olympiajoukkueeseen takasi sen, että kovaa oli lähdettävä liikkeelle. Ja sitä vauhtia mieluusti maaliin asti jatkaen. Lähtöviiva oli tupattu täyteen miehiä, joiden henkilökohtaiset bestikset oli alle 2:06. Kipsangin bestis oli näistä tietenkin paras 2:03:42 vain 4 sekuntia maailmaennätyksestä. Kilpailusta tuli kuitenkin pieni pettymys. Ei tullut maailmanennätystä. Ei edes reittiennätystä. Eivätkä kenialaiset tulleetkaan laajalla rintamalla maalisuoralle Buckenheimin palatsin edustalle. Kipsang menetti loppukirissään muhkean rahabonuksen reittiennätyksen rikkomisesta, josta hän jäi nuo hänelle tutut 4 sekuntia. Olisikohan puolimatkan välikiri, jossa kilometri suhahti ajassa 2:43 ja vitonenkin välillä 20-25 km aikaan 14:09, vähän syöneet eväitä loppumatkasta. Ainakin välikiri ratkaisi hänelle kisan voiton ja vuodepaikan olympiakylän majoituksessa. Muut tuohon vauhdinlisäykseen mukaan lähteneet sakkasivat kyllä pahemman kerran. Kaksinkertainen maailmanmestari Abel Kirui ja Etiopian Feyisa Lilesa hiipivät molemmat lopussa 3:50-kilsavauhtia.

Näin siis kului tv:n ääressä minun sunnuntaipäiväni. Samana viikonloppuna kisattiin muualla Suomessa niin suunnistuksen kevään klassikossa Silja-rasteilla Paimiossa EM-kisalipuista kuin maantiejuoksun SM-kisoissa Kuopiossa. Minä yritän kammeta itseni starttiviivalle viikon päästä toisessa kevään suunnistusklassikossa Finnspring-suunnistuksessa Sipoossa. Tällä hetkellä tosin syke ja juoksuvauhti vastaavat vuoden 1993 harjoituspäiväkirjamerkintöjä, mutta on onneksi vielä viikko aikaa toipua. Aina on ottanut pienen aikansa, että flunssan jälkeen syke palautuu normaalille tasolleen. Tavoitteena olisi viikon päästä kysellä EM-kisalipun perään. Saa nähdä miten käy.

Kommentit

  1. Tiomila-menestys taitaa jäädä nyt taas sitten saamatta jos Föhrin koipi on niin huonossa kunnossa?

    VastaaPoista
  2. Kyllä me taas sadan sakkiin mennään, että heilahtaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis helposti sadan sakkiin, jos ei sorruta siihen, että lähdetään siihen systeemiin, boolagettiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.