Siirry pääsisältöön

Jouluperinteitä

Meikäläisen jouluperinteeksi on näköjään muodostunut matkustaminen aaton aattona junalla Kangasalle ja loppumatka juosten. Tällä kertaa valitsin päätepysäkiksi Lempäälän steissin. Juoksumatkaa suoraan oli sen verran ettei tarvinnut viime talviseen tapaan tehdä niin paljoa ketunlenkkejä lopussa.

Junalla joulun viettoon

Joululomamatka alkoi perinteiseen tapaan joululounaalla Tiksin Raxissa. Tarjolla oli kinkkua kokattuna tavalla jossa kinkku on parhaiten edukseen eli kinkku-ananaspitsassa aka pitsa tropicana aka pitsa hawaiji. Laatikkoruoista tarjolla oli lasagnea. Tällä jouluperinteellä on takanaan jo useampi vuosi.

Junamatkan tunnelma oli myös oikein jouluisa, kun yksi lapsiperhe lauloi joululauluja koko matkan. Äiti oli tainnut laulaa joskus ennenkin ehkä jopa ihan jollekin muulle yleisölle kuin vain R-junan kantiksille. Vaunun toisella puolella puolestaan joulupullo kiersi ringissä. Kuulutetut asematkin Ryttylä, Turenki, Iittala ja Viiala kuulosti paljon jouluisemmilta kuin työmatkan arkiset Korso, Rekola ja Tikkurila. Ja tietenkin jokaiseen junamatkaan kuuluu se pakollinen <20v tyttö "puhumassa" kännykkäänsä. Ihan hyvin pysyin kärryillä viikonlopun menosuunnitelmista vaikken vieressä istunutkaan.

Lempäälän asemalla säädin lampun, repun sadesuojan ja heijastinliivin kuntoon aseman viereisen päiväkodin katoksessa. Jouluinen sade ja rehakka myötätuuli siivitti alkumatkasta sellaiseen menoon, että tein 5 minuutin missin Lempäälän ja Ideaparkin välillä. Rupesi jo moottoritien liittymä näkymään ja piti kääntyä vähän matkaa takaisin. Onneksi ostosparatiisi Ideaparkin valot loisti 3 kilometrin päähän. Maltoin ohittaa ostoskeskuksen ilman, että maskuliininen ostosvietti otti ylivaltaa. Parkkipaikka oli pakattu aivan täyteen iloisten, hyväntuulisten ja joulumieltä pursuavien viimehetkishoppailijoiden autoja. Ostarin liikenteen ohjauksessa on otettu kivasti huomioon myös off-road -autoilijat, kun yksi yhdistetty Ulos- ja P-kyltti oli sijoitettu 100 metrin päähän osoittamaan keskelle viereistä hakkuuaukkoa.

Savontien mutkaisella ja mäkisellä hiekkatiellä sai sitten juosta pimeässä rauhassa. Onneksi oli otsalamppu mukana. Pieni lumimäärä olisi tehnyt joulumatkasta ehkä hippasen jouluisemman. Mutta vain vettähän se lumikin on. Nyt sitä sentään satoi kaikkein kosteimmassa olomuodossaan. Kerran aikaisemmin kokeilin juosta Lempäälän asemalta Birgitan polkua Taivalpirtin kautta Kangasalle. Onneksi nyt en lähtenyt niille jäisille poluille kikkailemaan. Tässä iässä muutenkin tulee kerran viikossa joku lihasrevähdys. Täytyy kuitenkin kesällä katsoa, jos pääsisi taas juoksemaan Birgitan polkua pitkin. Tarjolla on Hervanta-Valkeakoski-Lempäälä Bermudan kolmion parhaita maastoja. Tai sitten voisin juosta Savontietä shoppailemaan Ideaparkiin. Varmaan olisi tosi hienoa.

Presidenttipeli jatkuu

Ja vasemman yläkulman presidenttipelissä Väyrynen johtaa ennen Niinistöä. Klikatkaa ääni omalle suosikillenne.

PS. Oli ilo nähdä loppumatkasta Kangasalla kirkonkylällä niin paljon lenkkeilijöitä liikkeellä. Sama ahkeruus näkyi koko viikonlopun vaikkei säät hellinytkään. Plussapiste kangasalalaisille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....