Siirry pääsisältöön

Kalevan rastiviestistä voitto

Kalevan rastiviestin voitto (kuva: Reijo Turusenaho)

Kun tämän kesän Kalevan rastiviestin maastoa oli ennakkoon kehuttu maasta taivaiseen, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin piipahtaa Muhoksen tanhuvilla matkalla MM-katsastuksiin Suomussalmelle. Maasto oli vanhaa dyynikenttää, johon meanderoiva joki oli uurtanut juoluoita ja vanhoja jokiuomia.

Siellähän se Muhosjoki meanderoi
Toto, I've a feeling we're not in Kerava anymore
Loppuratkaisuiden paikka
Lisähaastetta suunnistamiseen toi kesäkuun rankkasateiden myötä tulvivat suot, ojat ja notkelmat. Vettä oli kaikkialla. Jäkäläkankaallakin jäkälikkö ja humuskerros olivat veden kyllästämää, kun vesi ei enää imeytynyt maahan. Uintihommiksihan eteneminen paikoin meni, kun jalat eivät yltäneet aina ojan pohjaan. Viesti sujui joukkueeltamme, Eero Inkeri, Tero Föhr ja Petteri Muukkonen, niin hyvin, että voitimme viestin niukasti ennen Vaajakosken Terää. Juoksin valtaosan ankkuriosuudesta minuutin erolla Terään, kunnes rastilla 16 peräpeiliin ilmestyi uhkaavan tuttu sinivalkoinen paita. Rastilla nro 17 pysähdyin ja päästin Toni Saaren edelle, mutta hän ei ottanut taktisesta kikkailustani koppia, vaan jouduin taas vetohommin. Onneksi sain lopussa rypistettyä kalkkiviivoille ekana.

Roosa (7 v) rastireittiviestin toisella osuudella (kuva: Reijo Turusenaho)




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...
3 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...