maanantai 4. huhtikuuta 2016

Winter Trail Run Cup 2.4.2016

Antaa kevään tulla, sanoi isontalon pehtoori. Talven viimeinen Winter Trail Run Cupin osakilpailu on juostu. Matkana oli perinteiseen tapaan kymppi. Reitti seuraili aluksi ikivanhaa latupohjaa kallioiden päällä. Reitti, jolle nykymaailmassa eikä ikimaailmassa kukaan enää ajaisi latua. Sitten kipautettiin Keinukallion vanhan laskettelurinteen päältä, kuinkas muutenkaan. Lopussa vielä juoksimme kierroksen Ollilanlammen ympäri. Kaikki nämä olivat paikkoja, jotka ovat tulleet tutuiksi jo 90-luvulla vaihtaessani Keravan Urheilijoihin vuonna 1992. Todellakin ikuisuus sitten. Oli siis mukava juosta polkujuoksukilpailua tutuilla poluilla.

Polkujen tuttuudesta huolimatta, tai siitä johtuen, juoksi kenrran harhaan ensimmäisellä kierroksella. Menetin siinä jo aiemmin alkumatkasta hankkimani pienen etumatkan. Liekö minun juoksuani häirinnyt Keinukallion uudet kuntoiluportaat, vai tuudittauduinko juoksemaan samoja uria kuin kesällä lenkilläkin. En keskittynyt riittävästi opasteisiin.

Reitin suunnittelijalle täytyy kuitenkin antaa kiitosta. Hänen täytyy olla todella fiksu ja komea, kun näin hauskan polkujuoksureitin oli loihtinut Keravalle. Vaikka reitti oli minun itseni reilu vuosi sitten suunnittelema, niin onnistuin silti juoksemaan harhaan. Tosi hyvä Petteri, jatka samaan malliin. Tästä on tosi hyvä aloittaa suunnistuskausi, kun ei pysy reitillä edes juoksukisoissa.

Tällaiset lyhyet polkujuoksut olivat oikein hyviä kovia lajinomaisia harjoituksia suunnistajalle. Metsän puolelle ei vielä ole ollut asiaa suunnistamaan lumien takia, ja maantien laitaa on tylsä juosta. Kapeilla ja mutkaisilla poluilla kovaa juostessa on hyvin paljon samaa kuin suunnistuksessa. Pohdin, että ensi talvena yrittäisin osallistua useampaan osakilpailuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti