Siirry pääsisältöön

Kiitos ei MM-kisalipulle

MM-katsastukset sujuivat niin hyvin, että olisin päässyt halutessani juoksemaan MM-keskimatkaa. Keskimatka ei kuitenkaan ole vahvin matkani. Nykysäännöillä olisin myös joutunut starttaamaan huonon WRE-rankingin sijoitukseni takia alkupäässä. Minun tasoisen keskimatkurin on vaikea nousta hyville sijoituksille ensimmäisten lähtijöiden joukosta uria avaamasta. Joku, jolla on parempi sijoitus WRE-rankingissa, pystynee parempaan loppusijoitukseen. Lisäksi minulla on elokuun ensimmäisinä päivinä tärkeä henkilökohtainen kalenterimerkintä Suomessa. Oli siis helppo päätös kieltäytyä keskimatkan kisalipusta.

Mikäli olisin mahtunut lempimatkalleni pitkälle matkalle, olisin halunnut ilman muuta mukaan. Pitkän matkan katsastusnäyttöni jäivät kuitenkin piirun parin verran liian ohkaisiksi. Minun olisi ehkä pitänyt nousta palkintopallille ansaitakseni kisalipun pitkälle matkalle. Jääköön ensi kertaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen viikon katsastusjuoksuihini. Hyvä Petteri, et ryssinyt.

Kommentit

  1. Juuri näin, mitäpä sitä itseään kiusaamaan:)

    VastaaPoista
  2. Hienot vedot Petteri - onnittelut! Noin laajemmassa perspektiivissä tämä Suomen miessuunnistuksen tilanne on kyllä h....in huono...

    VastaaPoista
  3. Toisaalta tuollaisen kieltäytymisen voisi yhdistää rintamakarkuruuteen, kun kyse on isänmaan edusta? No onneksi kyse on vain urheilurintamasta...

    VastaaPoista
  4. Vähän kuin laittaisi sivarin eturintamaan.

    VastaaPoista
  5. Ei sivareissa periaatteessa ole mitään vikaa, mutta aikoinaan sotilaat olivat armaan Suomen maamme parhaita suunnistajia eli niin ne ajat muuttuvat ja varsinkin tuo sotaväen touhu...nykyään ei juuri ketään eikä varsinkaan sotilaita eikä muitakaan?

    VastaaPoista
  6. Ja voihan olla niinkin, että ikä alkaa sittenkin jo painaa? Eihän kukaan jaksa ikuisesti, vaikka kuinka treenais ja haluis elää...?

    VastaaPoista
  7. Miten nuo katsastustulokset viittaa mielestäni enemmänkin siihen, että ikä ei juuri paina?

    VastaaPoista
  8. On teillä taas kommentit.

    VastaaPoista
  9. Hienot katsastussuoritukset - onnittelut. Tässä muille haastetta!

    VastaaPoista
  10. Kaverille riittää ihan hyvin veteraanien MM-, ja hyvä niin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.