Siirry pääsisältöön

Hellematematiikkaa

Päivänä kauniina, helteisenä heinäkuun keskiviikkona, puhalsin pölyt pois MAOL:n taulukkokirjan päältä ja avasin lukioaikaisen kirjani derivoinnin ja kaarrematematiikan välistä kohdasta "Hellematematiikka". Minulla oli harjoitusohjelmassa pitkä lenkki päivän kuumimpaan ajankohtaan eli kellonlyömien 15 ja 18 välillä. Piskuinen Elohopea kurkotteli ylös kohti pilvetöntä ja sinistä kuumuutta hohkavaa taivasta. Mitta-asteikko Elohopean ylös kurotettujen sormenpäiden tasalla näytti lukemaa +29 C.

Petteri ja lajisääntöjen uudet liberaalit pukukoodit

Päivän harjoitukseni oli juosta kotoa Keravalta Ilolaan kuntorasteille ja takaisin. Aikaa tulisi kulumaan noin 2½ tuntia. Täytin juomareppuni piri pintaan, mikä tarkoitti 1.3 litraa raikasta Tuusulan harjujen suodattamaa vettä. Punnitsin itseni ennen lenkille lähtöä ja välittömästi palattuani. Lähtöpaino oli 66.7 kg ja paluupaino puolestaan 63.6 kg. Koska olin juonut kaiken mukaani ottamani veden, olin siis hikoillut nestettä 4.4 litraa. Nestevajaukseni oli pitkän treenini jälkeen 3.1 kg, mikä vastaa 4.6 % vajavaisuutta. Uusimman kuntoilijoiden aikakausiraamatun, juoksijoiden Vartiotornin, Juoksija-lehden mukaan tuo on jo aika paljon. Ei ihme, että turpaloin paluumatkaan muutaman minuutin kauemmin aikaa. Kotona minulle kelpasi viilentävä kylpy lasten uima-altaassa ja kylmä kolajuoma. Pysyäkseni 2½ tunnin pitkän lenkkini ajan nestetasapainossa minun olisi pitänyt raahata mukanani sekä yhden mäyräkoiran että lisukkeeksi yhden puolen litran Smurffilimun verran virvokkeita. Keravalaisittain siis normi keskiviikkoannos.

Juoksija-lehden artikkelissa peloteltiin kaikella muullakin, mutta minä puolestani pyrin illan aikana saamaan Hellematematiikan yhtälön molemmat puolet tasaan ja yhtä suuriksi. Jo yhdessä tunnissa sain nostettua painoani ja nestepitoisuuttani parilla kilolla. Loppuillasta sain jo yhtälön molempien puolten erotukseksi ymmyrkäisen nollan. Huomenna koko perheen suunnatessa Paippisiin iltarasteille otamme autojääkaapin mukaan ja lataamme sen täyteen kylmää juotavaa. Helteen on ennustettu jatkuvan.

PS. Minä olisin varmaan hyvä tiputtamaan painoa kisapunnituksia varten.

Kommentit

  1. Muista välttää yli 2% nestehukkaa jottei suorituskyky kärsi ;)
    http://www.runnersworld.com/running-tips/how-much-do-champion-marathoners-drink-and-sweat

    /jarkko

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.