Siirry pääsisältöön

Muukkonen vs Kaktus 0-1

Pitkästä pitkästä aikaa suuntasin ihan oikealle etelänleirille. Olisinkohan ollut välimerellisessä ilmastossa leirillä viimeksi kevättalvella 1999? Olimme päättäneet viettää koko perheen hiihtoloman Espanjassa ja Portugalissa. Minun oli tarkoitus suunnistaa paljon ja saada neljä kovaa kisastarttia. Ehdin juosta vain yhden sprinttikisan Espanjan Punta Umbriassa. Portugalin puolen kilpailut jäivät minulta väliin, koska puolivälissä viikkoa juoksin metsässä päin kaktusta. Kaksi-kolme tuntia törmäyksen jälkeen oikea polvi turposi, minkä jälkeen jouduin kävelemään jalka suorana viisi pitkää ja tylsää päivää. Nyt kaktukseen törmäyksestä on kulunut kuusi päivää ja olen takaisin Suomessa. Pystyin aamulla "juoksemaan" töihin maratoonarin matalaa askellusta. Ei ollut helppoa. Polvi ei taivu vieläkään koukkuun. Ilmeisesti yksi tai useampi kaktuksen piikki on pistänyt syvälle osuen niveleen. Ei pitäisi käydä etelänleirillä, vaan pysyä tiukasti kotona neljän seinän sisällä.
 
 
Toimimme Roosan kanssa Portugalin kisoissa Topiaksen ja Eveliina huoltajina. Topias sanoikin, että minun kannattaisi lopettaa urheilu ja ryhtyä valmentajaksi. Kilpailuiden seuraaminen vierestä, kun itse ei pääse osallistumaan, tuntuu todella pahalta. Harmittaa katsoa, kun toiset lähtevät verryttelemään kohti lähtöpaikkaa ja itse jää maaliviitoituksen varteen seisoskelemaan muiden huoltajien kanssa.
 
Se kilpailu, jonka ehdin Espanjassa juosta, oli suomalaisille sprintin EM-katsastus. Vauhtini ei riittänyt suomalaisten kesken riittävän korkealle. Olin liian hidas. Maalissa olo oli liian tuore ja hyvä, vaikka rata oli helppo ja juoksuvoittoinen. Sprinttiä seuraavana päivänä lihakset olivat kyllä ihan riittävän kipeät todisteeksi siitä, että kroppa ei ollut tottunut kovaan kilpailuvauhtiin ja jatkuviin jarrutuksiin ja kiihdytyksiin. Tässä on selvä kehityskohde kunhan pääsen taas loukkaantumiseni jälkeen ottamaan juoksusta kiinni.
 
Kilpailukausi jatkuu tulevana viikonloppuna Portugalissa maastomatkojen EM-katsastusten parissa. Muutaman työpäivän jälkeen suuntaan siis takaisin Portugaliin. Toivottavasti jalka rupeaa pikkuhiljaa taipumaan vähän koukkuun, että pääsen kilpailemaan. Lisäksi minun pitäisi saada karistettua viikossa kertynyt painonnousu pois.

Kommentit

  1. "Lisäksi minun pitäisi saada karistettua viikossa kertynyt painonnousu pois"

    Tämä oli kai vitsi? Vai nouseeko paino näin nopeasti?

    VastaaPoista
  2. Nousee. Viikko urheilematta, mutta ruoan määrä pysyy vakiona. Tämä yhtälö aiheuttaa väistämättä ylimääräisen energian varastoitumisen kehoon.
    -petteri

    VastaaPoista
  3. Hei, onko kaktuksen piikit pureutuneet myös selkään vai mikä vaivaa kun nettihpk:n puolelle ei ole tullut juoksukilometrejä normaaliin tahtiin? Kansa janoaa uutta juttua tai tilannepäivitystä. Toivottavasti kilometrien nielentä alkaa kohta taas sujumaan!

    VastaaPoista
  4. No nyt on päivitetty kaikki kevättalven loukkaantumiset http://www.petterimuukkonen.fi/2014/03/loukkaantuminen-siihen-selkaan.html

    Kilometrien nielentä toteutuu jälleen, mutta valitettavasti kirjaimellisesti. Katupölyä on ilmassa ihan liikaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.