Siirry pääsisältöön

Lapsiperheen arkea


Aktiacupin jälkeen käytiin Raxissa
Eipä ole ollut paljoa kirjoiteltavaa. Kilpailuista on ollut varsin vähän raportoitavaa, sillä olen käynyt vain kerran kuukaudessa Aktiacupissa juoksemassa. Seuraava kerta on vuorossa ylihuomenna lauantaina. En ole voinut kirjoittaa myöskään urheilu-uran päättymisestä, koska sitä en ole ymmärtänyt tehdä vieläkään. En voi myöskään kirjoittaa jonkun Hollon kohua herättäneestä kolumnista, koska en tiedä kuka hän on ja mitä hän on kirjoittanut. Varmaan jotain tosi tärkeää. Toisaalta voisin kirjoittaa harjoittelussa tapahtuneista muutoksista, mutta muutokset ovat niin pieniä ja minulla ei ole vielä sekuntikellolla mitattua evidenssiä niiden toimivuudesta ettei niille kannata omaa otsikkoaan antaa. Olen pyrkinyt lepäämään enemmän ja harjoittelemaan vähän kevyemmin, mutta toisaalta olen lisännyt voimaharjoittelua. Kehitys on ollut lupaavaa. Lapin reissulla jouduin hiihtämään pari kertaa kun tiet olivat niin jäässä ettei juoksemaan päässyt.

Muuten harjoitteluni on seurannut vanhoja polkuja. Lapsiperheessä harjoitellaan silloin, kun ehditään. Pääasiassa juoksen edelleen töihin ja takaisin, mutta nykyään lapsilla on jo sen verran omia treenejään iltaisin, että niidenkin aikana ehtii ihan hyvin isi ja äiti harjoittelemaan. Olen muun muassa juossut tasavauhtisia reippaita lasten jumpan ajan Tuusulassa tai mäkisiä vauhtileikittelyitä heidän luistelutreenien ajan Keravalla. Näissä on päässyt juoksemaan vähän uusia mäkisiä juoksureittejä jo yli kymmenen vuotta tahkoomani tasaisen työmatkareittini sijaan. Mikäli joku lukijoista tulee joskus esimerkiksi kesälomamatkalle tai vaikkapa hiihtolomalle Keravalle, suosittelen lenkkeilemään tai hiihtämään Pihkaniityn vanhalla kilpavitosella Pohjois-Keravalla. Siinä on kunnon mäkinen ja mutkainen pururata. Auton saat kätevästi parkkiin Keravan Kisa-Veikkojen majan lähelle. Pururadan varresta löytyy myös leuanvetotanko. Tervetuloa viettämään lomasi Keravalle!


Lasten yhden illan urheilukamat eteisen lattialla.
 
Koska tänä keväänä EM-kilpailut kisataan jo huhtikuussa ennen pääsiäistä, on koko harjoituskausi vähän etuajassa. Peruskuntokausi päättyi jo puolitoista viikkoa sitten. Nyt täytyisi siitä katinkultaisesta pohjakunnosta hioa muutamilla kovilla harjoituksilla virheetön säihkyvä timantti. Ensimmäinen suunnistuskilpailu on, ei enempää eikä vähempää, kuin sprintin EM-katsastus. Tuo kisa odottaa reilun viikon päästä Espanjassa. Ehkä vähän kylmiltään täältä hankien keskeltä suoraan kaupunkisprinttiin, mutta toivotaan parasta. Tai, jos ei anna parasta, niin toiseksi parasta sitten.

Maailmalta kuultua

Mikä on mennyt kasvatuksessa väärin, kun lapset lauloivat illalla: "Rautavuori, Titanic!"?

Pekka Koskela tokaisi Sportmagasinetin haastattelussa, että: "9 kuukautta ollaan ylikunnon kynnyksellä". Asiaa.

Lapsi äidilleen, kun juoksin kartta kädessä Kruunuhaassa sprinttirataa: "Hassua, kun se luki karttaa".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.